Lore
[Lore] Spirit of the Pass


Kuva

Tämän tekstin alkuperä ei ole tiedossa. Se kertoo luolastosta, jonka tiedetään sijaitsevan Ardougnen länsipuolella. Me Misthalinin asukkaat emme ole päässeet kuulemaan kovinkaan paljoa siitä, mitä sen sisältä löytyy. Jos pienikin osa tästä tarinasta on totta, en uskalla edes ajatella mitä mahtaa vaania RuneScapen syrjäisimmissä paikoissa.
    – Reldo

Kirjoittaja tuntematon


Underground Passin läpi kulkiessa täytyy olla varovainen, sillä se on täynnä Zamorakin olemusta. Siellä pystyy tuntemaan miten tuuli kulkee tippukivipylväiden ohitse – se on kuin kylmä väre, jonka voi tuntea selkäytimessä asti. Nykyään tänne ei tule enää kovinkaan monia matkailijoita, mutta on muutamia, jotka ovat tarpeeksi tyhmänrohkeita siihen.

Muistan nähneeni erään sellaisen soturin, joka oli nimeltään Randas. Hän seisoi ylpeänä kuin elf-kuningas, mutta tuo sama ylpeys teki hänet herkemmäksi Zamorakin kutsuille. Randasin halu tulla mahtavaksi soturiksi sai hänet altistumaan Zamorakin lupauksille kunniasta. Zamorak näytti hänelle miten hän voisi saavuttaa tavoitteensa käyttämällä julmaa ja pimeää luonnetta, jota on meissä kaikissa.

Se alkaa kuiskauksina, jotka kaikuvat korvissasi. Randas piti sitä tuulen ulinana eikä kiinnittänyt siihen huomiota. Kun Randas jatkoi matkaansa, nämä kuiskaukset muuttuivat voihkaisuiksi. Osa niistä oli pelokkaita ja houkuttelevia, kuin kauniin seireenin kutsu. ”Liity meihin!” äänet ulisivat. ”Liity meihin!”

”Miksi taistella omaa luontoa vastaan?” ne kysyivät Randakselta. ”Mahtavuutesi on sisälläsi, mutta vain Zamorak voi tuoda esiin todellisen potentiaalisi.”

Ajan myötä nämä äänet muuttuivat näyiksi. Näyt näyttivät ihmisarmeijoita, joiden pahoinpidellyt ruumiit oli laitettu yhdeksi suureksi kasaksi. Tämän kasan päällä seisoi Randas, joka piteli veristä miekkaa kädessään. Hänen silmänsä olivat elottomat. Oman kansansa tuhoaja… mutta siitä huolimatta hän oli voittaja.

Tarinoiden mukaan Randas suoritti Zamorakin torniin astuttuaan rituaalin, joka muuttaisi hänen sielunsa lopullisesti. Hän polvistui pyhälle alttarille, vuodatti vertaan hopeamaljaan ja tarjosi sitä Zamorakille. Randas alkoi tuntea mielessään muinaisten sanojen laulua: outoja vääristyneitä ääniä, jotka tulivat syvältä ikuisuuden syövereistä.

Tämä oli Zamorakin henki, joka kulki hänen ruumiinsa lävitse. Hänen koko olomuotonsa alkoi kouristella, kun hänen lihaksiensa läpi kulki energiaa. Mutta voima oli hänen mielelleen liikaa – hänestä tuntui siltä, että pimeyden voimat olisivat olleet synkkä pilvi, joka laajeni hänen päänsä sisällä. Kun hän näki entistä karmivampia painajaismaisia näkyjä, häntä ympäröivä maailma tuntui hajoavan hänen silmiensä edessä.

Maailma oli yhä siellä – se oli vain Randasin mieli, joka oli hajonnut. Jos eksyt näihin tunneleihin, saatat ehkäpä törmätä Randasiin. Hän on enää vain miehen varjo, jonka silmät ovat elottomat ja jolla ei ole menneisyyttä. Randas on nyt vain yksi kävelevistä kuolleista. Ihmisvihannes – hän vaeltelee tunneleita zombimaisessa tilassa, eikä ole tietoinen ympäristöstään. Kysy häneltä Zamorakista, niin hän kertoo niin paljon kuin muistaa. Hän saattaa ehkä jopa kertoa tarkemmin rituaalista, jonka hän suoritti.

Älä vain anna uteliaisuutesi viedä sinua mukanaan…


Lähteet: Spirit of the Pass

Tehnyt: Voya
Kuva

Muokattu viimeksi: 22:40 09.01.2015