Homous on iha jeba. Eilen btw baarissa pitkästä aikaa osu joku epävarmempi jäbä vastaan tanssilattialla: muutamaan otteeseen tanssahtelin jäbän suuntaan niin sielt tuli "emmä oo homo" -kommenttia, johon meitsi sitten vaan "relaa nyt jäbä ihmeessä" tai jotain. Ei siin, illan lopuks itellä oli semisti parempi olo kun samaisella jätkällä joka ei oikeen saanu keneenkään naiseen kontaktia, yrityksestä huolimatta.
Mikä tän viestin pointti sitten on? Emt oikeestaan, mut tuntuu et jos vaan irrottelee eikä kelaa tollasia juttuja niin tarkkaan, on itsevarma ja sujut itsensä (ja seksuaalisuutensa kanssa, oli se mikä vaan) kanssa - niin tuntuu että se näkyy aina sitten paremmin onnistuneiden baarikeikkojen, puhelinnumeroiden yms. juttujen (oli se sit yhen tai useemman illan ;D) -muodossa.
Jos nyt jotain yleistä itestä tähän viestiin vielä lisäis, niin enpä mä itteeni kovin heterona oo koskaan pitänyt. En oo koskaan miettinyt sitä sen kummemmin, jotenkin viehättänyt aina molemmat sukupuolet luonnollisesti, niin en oo edes ajatuksen tasolla miettinyt itseäni bi-seksuaalina, ennen kun multa on muutamaan otteeseen asiasta kysytty. Mut kaippa se on lähimpänä totuutta: tiedän esim. että oma äitini on samanlainen, tosin vaikka tykkäänkin avoimuudesta, niin en oo varma haluunko kuulla lisää tarinoita mutsin nuoruudesta..
Btw, tuskin koskee juurikaan ketään täällä, mutta voin sanoo sen verran että maanisdepressiivisyyden mania-kaudella kaikki tälläset seksuaaliset halut aika paljon eskaloituu: omalla kohdalla ei oo niin relevanttia, vaikka noina kausina toki juurikin tekee mieli, noh "kaikkea" (
) enemmän, mutta tiedän esim pari muuta bipolaarista jäbää, ketkä pitää itseensä heteroina, mutta maanisina kausina käyttäytyy oman suuntautumisensa ulkopuolisesti. Toisinsanoen, homoseksuaalisia flingejä/haluja mitä sitten katuu muulloin, koska "normaalina" hetkinä ei ko. jätkillä oo mitään intressiä muihin jätkiin. On se jännä, on se.