Viisainkaan ihminen tuskin tietää mitä elämä todella on. Emme tiedä syytä kaiken olemassaololle. Voi olla että tämä on vain jokin "välivaihe" johonkin erilaiseen, mutta silti haluan katsoa tämänkin matkan alusta loppuun.
No siis... Kai täällä nyt eletään sen aikaa kun sitä aikaa on kullekkin annettu, en usko jumalaan joten en usko myöskään taivaaseen ja kuolema pelottaa ehkä enemmän koska uskon että kuoleman jälkeen on totaalinen tiedottomuus. Täytyy vaan olla kiitollinen siitä että on just se 1 niistä 2miljoonasta pienestä pirulaisesta joka ui nopeiten ja sai mahdollisuuden kehittyä siksi mikä nyt olen? Eli kai minulla on joku syy minkä takia elää.
EDIT: toisaalta, jos en olisi koskaan ollut se nopein uimari...
Jännä kysymys, joka laittoi minut miettimään asioita. Hetken pohdinnan jälkeen vastasin "Ehdottomasti kyllä." Ja perusteluita vastaukselleni tulee tässä: Olen nuori, olen vasta elämäni aamussa. Haluan kokea elämän ja sen kaikki puolet. Lisäksi on muita tekijöitä, jotka antavat elämälle tarkoituksen; perhe, ystävät, tavoitteet. Elämä on arvokas asia, eikä siihen saa kuin yhden mahdollisuuden, pidä siis omastasi hyvää huolta.
Tätä olen itsekkin miettinyt. Ei minulla ole mitään erityistä syytä miksi juuri minun pitäisi elää. Olen monesti miettinyt, että kaikki mitä minä voin elämän aikana voin saavuttaa on aivan turhaa ja vähäpätöistä. Opiskelen, että saisin työpaikan tulevaisuudessa, mutta töissäkään tuskin tulen saavuttamaan mitään mikä tekisi minun elämästä järkevää ja hyödyllistä. En siis koe, että elämäni tässä maailmassa olisi mitenkään tarpeellista taikka fiksua joten minkä takia täällä edes pitäisi olla? Eihän tässä siis ole mitään syytä elää?
Kuitenkin minä tykkään elämästäni. Minua ei haittaa, että en tule tekemään mitään suurta ja hienoa varmaankaan ikinä. En tule keksimään parannusta syöpään taikka en saa maailman rauhaakaan aikaseksi, mutta se ei minua haittaa. Tuskin kovinkaan moni meistä tulee koskaan saavuttamaan mitään niin hienoa kuin Einstein taikka muut historian merkkihenkilöt, mutta miksi pitäisikään. Se on vain kylmä ja karu fakta, että toiset tulee saavuttamaan isoja asioita ja toiset eivät. Minä itse kuulun tähän jälkimäiseen vaihtoehtoon.
Tästä päästäänkin tähän triidin kysymykseen: mikä syy minulla on elää? Minä elän ihan vain itseni takia. Minä tykkään asioista, jotka tuottavat minulle mielihyvää vaikka ne on pitkällä mittakaavalla ajatellen täysin turhia. Minä tykkään siitä kun saan aamulla herätä uuteen päivään ja laittaa hienon flanellipaidan päälle. Mennä kouluun ja nähdä kavereita. Istua koneella ja pelata pelejä. Valvoa öitä ja nukkua myöhään. Tälläiset pienet asiat, jotka tekevät minut onnellisiksi ovat elämisen arvoisia asioita. Vaikka nämä asiat ovat täysin turhia jos ajattelee vähäsenkin itseäni pidemmälle, mutta minä olenkin täällä vain itseäni varten.
Jaa-a, kaikki positiiviset asiat tietenkin, pienetkin. Kuten se, jos voin rauhassa vaikka piirrellä jotain - ja sitten on vielä parempi, jos saa joltain positiivista kommenttia - ja kuunnella loistavaa musiikkia, lukea kirjoja tai vaikka soitella sähköpianoa, vaikkakaan en edes osaa nuotteja. Kaikesta pienestä se halu elää tulee.
Välillä tosin tuntuu, että oon aivan käsittämättömän turha ihminen, johtuen suurimmaksi osaksi siitä, että en oo missään koulussa enkä myöskään missään töissä, ja tuntuu siltä, etten ikinä keksi, mitä tehdä ja ettei musta ole mitään hyötyä. Itsetunto ei monesti oo aivan huipuissaan. Sanoisinkin olevani eskapisti, koska pakenen tulevaisuuden ajattelua kirjoihin, joihinkin ohjelmiin, musiikkiin, tietokoneeseen ja kaikenlaiseen muuhun. En kumminkaan oo masentunut.
Kuitenkaan mitään järkeä ei ole itseään tappaa, sillonhan sitä vasta turha olisikin ja aiheuttais järkyttävää surua lähimmäisilleen (olettaen nyt että niitä on), joita rakastaa ja jotka rakastaa sua. Mikä tarkottaakin jo, ettei ihan turha voi olla, jos kerran on joidenkin rakastama. En siis itsekään oo täysin turha missään tapauksessa. Sitä paitsi oon vielä nuori ja on aikaa kokeilla ja tehdä kaikenlaista. Vaikka löytää joku nainen, jota rakastaa, joka rakastaisi mua (vaikka oonkin tosin pessimistinen sen asian suhteen). Pitäis vaan ajatella positiivisesti.
Mutta siis tiivistettynä: Ei ole mitään syytä kuolla, mutta paljon erilaisia syitä elää.
E: Hieno postaus Kammolta.
Viimeksi muokannut Kahvimuki päivämäärä 03.02.2012, 19:08, muokattu yhteensä 1 kerran
jakoavain kirjoitti:-- Olen monesti miettinyt, että kaikki mitä minä voin elämän aikana voin saavuttaa on aivan turhaa ja vähäpätöistä. Opiskelen, että saisin työpaikan tulevaisuudessa, mutta töissäkään tuskin tulen saavuttamaan mitään mikä tekisi minun elämästä järkevää ja hyödyllistä. -- Se on vain kylmä ja karu fakta, että toiset tulee saavuttamaan isoja asioita ja toiset eivät. Minä itse kuulun tähän jälkimäiseen vaihtoehtoon.
Höpö höpö, nyt vähän lisää itseluottamusta mies! ":D"
Kyllä, alberteinsteineja oli vain yksi, niin kuin kristofferkolumbuksia ja napoleonbonapartejakin. Huomisen suurmiehet varttuvat kuitenkin jo tänään, eikä etukäteen voi ennustaa kuka tulee olemaan se vuoden 2050 Nobel-voittaja tai YK:n pääsihteeri. Mainitsemasi Einsteinkin oli ikäisenäsi aivan tavallinen opiskelija ja myöhemminkin työskenteli pitkään patenttivirastossa paperinpyörittäjänä, mutta nousi kaikkien aikojen tunnetuimmaksi fyysikoksi. Mannerheim sai nuorena potkut kadettikoulusta ja Elvis Presley puolestaan kuuli 8. luokalla musiikinopettajaltaan, ettei osannut laulaa. En sano, että jakoavain tulisi keksimään parannuskeinoa syöpään, tai ylipäätään tekemään välttämättä mitään ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä, mutta topicin kysymykseen vastaisin kuitenkin, että jakoavaimella (kuten lähes kaikilla muillakin) on syytä elää juuri heidän potentiaalinsa vuoksi. Kahdeksantoista vuoden iässä ei ole mielekästä ennustaa, ettei koko loppuikänään pysty saavuttamaan "isoja asioita". Kuolleena näitä asioita ei missään tapauksessa saavuteta, joten eiköhän siinä ole ihan riittävästi syytä elämiselle.
Lisäksi täytyy muistaa, että eivät ne suurmiehetkään pysty tekemään merkkitekojaan ilman ympäröivän yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. Rautalankaesimerkki: Vaikka jakoavain ei syöpälääkettä henkilökohtaisesti keksisikään, hän saattaa silti välillisesti - jopa huomaamattaan - vaikuttaa sen keksimiseen, esimerkiksi verorahoillaan. Vielä konkreettisempi esimerkki olisi, jos hän sattuisi vaikkapa pelastamaan sellaisen ihmisen hengen, joka myöhemmin tulee kehittelemään parannuskeinon syöpään. Epätodennäköinen skenaario, mutta mielestäni tärkeintä onkin nimenomaan se potentiaali, joka tämän tekemiseen elävällä ihmisellä on kuolleeseen verrattuna.
Kuten jakoavain mainitsikin, kaikkien ei tietenkään edes tarvitse vaikuttaa maailman menoon. Paha ketään on mennä siitä tuomitsemaankaan, jos hän sartrelaiseen tapaan määrittää itse omalle elämälleen tietynlaiset tavoitteet, kuten onnellisuuden tavoittelun.
hehe, ei tämä nyt itseluottamuksesta riipu vaan siitä, että ei minulta löydy kunnianhimoa taikka muita välttämättömiä ominaisuuksia suuriin saavutuksiin. Olen asiasta melkeinpä satavarma eikä se ole minulle mikään ongelma. Kuten sanoin niin tykkään elämästäni ihan tämmösenäänkin :)
Nii no, riippuu kysytäänkö tässä nautinko elämästäni ja onko mulla sitä kautta motivaatiota elää, vai oonko jollain lailla tärkeä osa ihmiskuntaa. Jos jälkimmäinen, niin ei. Vaikka sitä jollain verojen maksamisella yrittäs perustella niin ei sillä isommassa mittakaavaassa ole väliä olenko minä täällä vai en : ) Henkilökohtasia syitä elää mulla on uteliaisuus sitä kohtaan että minkälainen ihminen mä oon vaikka kymmenen vuoden päästä, ulkonäöllisesti sekä miele(nterveydeltä)ltäni. Varmaan vähän hassu syy elää mut toki siihen kuuluu nää perus (langassa muutaman tusinan kertaa mainitut) sosiaaliset suhteet ja euforian tunteet. Kyllähä sitä joskus, kute varmaa itse kukin, tulee mietittyä miten pieniä me ihmiset täällä maailmankaikkeudessa oikeestaan ollaankaan ja mitä avaruus pitää sisällään.
Positiivisesti ajateltuna, syyni elää on, jotta voisin suorittaa tavoitteita: koulutus, ammatti, omakotitalo, perhe... Niitä nyt löytyy. Myös Exin pointti "Millainen olen X ajan päästä?" on erinomainen. Vaikka välillä vastoinkäymisiä tapahtuukin, ei saa kuitenkaan luovuttaa. Ne kun kuuluu yrittämiseen, eikä yrittäessä ole aina tarkoitus onnistuakaan.
Itse en näe mitään syytä elää; minulla ei ole kuolemista mitään vastaan. Haluaisin kuolla, vaikka hieman pelkäänkin sitä jostain syystä. Toisaalta en halua kuolla, vaan pitää hauskaa jne., mutta... kuitenkin haluan kuolla. Se on vaan niin monimutkaista . Uskoisin, että monella on elämänhalun syynä ainoastaan kuolemanpelko.
Pitkä matikka ainakin tällä hetkellä, toisaalta se vois kyllä olla myös syy kuolla. Mutta toisaalta ei elämälle mun mielestä tarvitse mitään sen kummempaa syytä, kuolemaa pääsee kokeilemaan sittenkin kun on kuollut vanhuuteen, enkä koe mitään kiirettä päästä kuoleman maailmaan.
Tulipahan lukastua näitä ja mietittyä kanssa vastausta. Enpä keksinyt kyllä mitään, minkä vuoksi varsinaisesti kannattaisi elää. Mutta kai sitä sitten odottaa, että asiaan tulee joskus tulevaisuudessa muutosta, voihan tässä maailmassa nyt tapahtua vaikka mitä. Ehkä paska on jo takanapäin tai sitten ei. Mutta atm ei kyllä mitään erikoista ole, koulu menee läpi vaikka nukkumalla, suomessa saa elettyä vaikka ei työpaikkaa heti saisikaan. Ainoot asiat atm mitä sillai ootan tulevaks nii, päivät jolloin saa nukkua pitkään aka vapaapäivät, vaikkei sillonkaan mitään mielenkiintosta ole nukkumisen lisäksi, ja sitten jotku kamujen kans mökille juomaan ja saunoon yms.
Suomi on sen verran muuttunut että toimeentulonsa ja siten elämisensä voi turvata vaikka himassa istumalla. En löytäny itekää mitään varsinaista syytä tällä hetkellä, sinkku, koulussa pärjään tekemättä mitään, duunipaikka sellane et ei tarvii pahemmin ajatllakaan. Pienest pitäen ollu sellanen haave että haluun päästä korkealle (no weed) ja vaikuttaa asioihin, oli se sitten politiikassa tai yritysmaailmassa.
Ei varmaan mitään kummempaa syytä ole elää, mutta eipä ole kyllä syytä kuollakaan. Olen kyllä niin sosiaalisesti riippuvainen, että jos ei olisi kaveriverkostoa, jonka kanssa voida pyöriä persaatteessa 24/7 niin eihän semmosta elämää jaksas Räsäsen Päivikään.
Touko80 kirjoitti:Olen niin pirkuleen utelias etten voi lopettaa elämää kesken. Se on vähän sama kuin lopettaisi jonkin kirjan tai leffan kesken... tai pelin O_O
Jokatapauksessa, elämän hienot hetken on se mikä saa elämän tuntumaan arvokkaalta. Aina tuntuu olevan jotain mukavaa tulossa.
eiks uteliaisuutes riitä siihe et mitä elämän jälkeen mahdollisesti olis?