Uskonto, uskominen ja uskomatta oleminen

[Vulle]

Itsehän en ole ateisti (en halua härnätä muita, tätähän ne tekevät), olen siis uskonnoton.

Lopetin ajat sitten kaikenmaailman väittelyt uskonnollisten kanssa näistä asioista, sillä niistä ei minkäänlaista tulosta tule olemaan. Ryömivät vaan poteroihinsa ja alkavat sitten viisastella ties millä argumentaatiovirheillä, filosofisilla teennäisyyksillä ja ties miten monimutkaisilla "entä jos näin, näin ja näin tapahtuukin, mitäs siihen sanot". Järkyttäviä oletusketjuja. Siis täyttä puuroa. Itse kokisinkin tämmöisen olevan täysin turhaa, erittäin rasittavaa ainakin.

Silloin kun tuntuu että meinaa pää puuroutua uskonnollisten väittelijöiden puheisiin niin kannattaa katsoa ihan että miten "perustason" ihmiset osoittavat uskonnolliset toimintonsa aivan järjettömiksi. Vaikkapa kattoo dokumenttiä/YT-videota kun jenkeissä pauhaavat kotirouvat tekemässä ja vannovassa ties mitä jumaliensa eteen ja puolesta. Heti jos sukulainen jää oman känniörvellyksensä takia auton alle niin alkaa se debatti että "Miksi jumala sallit tämän tapahtuvan / miksi annoit tällaisen kohtalon hänelle / tämä oli vain pieni osa jumalan suurta suunnitelmaa". Siis aivan tautista skeidaa näin nuorekkaasti sanottuna. Saarnaajat ovat sitten oma lukunsa, mie voin teillekin (kartoittajien virkistysmateriaalia) kaivaa sen videon missä vuosituhannen vaihteessa rantautunutta Pokemonia kritisoi yksi pastori kovin sanankääntein. Sitä kun katsoo niin voi vaan puistella päätään.

Joku vuosihan sitten oli uutinen jostain läheltä piti lentokoneonnettomuudesta, muistelisin että kun kone oli lähtenyt syöksymään niin lentäjä oli alkanut rukoilemaan jatkotoimenpiteiden sijaan jumalaltaan pelastusta. Sitten vissiin apulentejä/mikä ihmeen stuertti onkaan oli saanut otettua koneen hallintaan. Aivan jäätävän loogista toimintaa!

Samaten täällä Suomessa kun vaikkapa jokin Konginkankaan turman/kouluampumisen kaltainen tapaus sattuu niin heti on kirkon kriisipisteet syytämässä propagandaansa.

Palatakseni vielä sitten näihin väittelyihin uskonnollisten kanssa, yleensä kun kerron etten heidän jumaliinsa usko niin sitten aletaan tivaamaan kaikenmaailman universumin syntymisiä, alkuräjähdyksiä, säieteoriaa, evoluutiota ja ties mitä tieteellistä jumbokokonaisuutta. Minä en USKO niistä mihinkään kun ei minun tarvitse. Minun ei siis tarvitse ruveta mitään dialogia niistä käymään. Tänään minun piti viimeksi USKOA kodinkoneliikkeessä myyjän sanaa siitä että kyllä tämä modeemi tässä apartmentissa toimii. Näkyy toimivan. Jos minulle tulisi joku galluppia tekevä esittämään kysymyksen että laitetaanko vaikka tuohon evoluutioon luottamiiseen kyllä/ei/eos niin laittaisin siihen kyllä, koska silloin ainakaan ei mihinkään hemmetin yliluonnollisiin salamoita mätkiviin ja universumeita luoviin ajassa ja paikassa sujuvasti surffaileviin jumaliin nojautua. Omien toimien ja ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksen kautta kehittyminen sisältää vähemmän tuollaisia oletuksia, joita ei voi osoittaa toteen.


Eli vinkkinä suhtautumistaan etsiville, katsokaa miten "järkevästi" uskonnolliset toimet näkyvät ns. arkielämässä ja tehkää sitten omalla pikkuisella päällänne johtopäätelmä että oliko tuossa nyt mitään itua.

[Kahvimuki]

^ Ja sit kans se, että rikoksien sun muiden syyt vieritetään paholaisen niskoille, loogisia syitä miettimättä.

Mun mielestä on hullua, että jotkut ihmiset uskovat asiaan, josta ei ole MITÄÄN konkreettista todistusta, pelkkää huuhaata. Mutta ehkä heitä on pienenä manipuloitu niin tehokkaasti, että eivät enää kykene enää näkemään sitä järkevästi. Ite suorastaan vihaan uskontoja, vaikka jokaisen oma asiahan se on, uskooko johonkin vai ei.

[mist]

^^Ajatteleppas miten perseest oli joskus keskiajalla kun kaikki "pakanat" sun muut "noidat" tai niiksi väitetyt poltettiin roviolla, ristinretkillä ritarit tappo "vääräuskoisia" niin paljon että esim moskeijassa verta oli nilkkoihin asti, tuli joku dokkari joskus, mitä uskontoon tulee, minulle on sitä tyrkytetty pienestä pitäen ja olen kuullut tarpeeksi kaikista synneistä, kadotuksesta ym ym o_o kristinusko ei todellakaan ole se "puhdas" ja ainut-oikea uskonto, esim buddhalaisuudessakin antavat paremman opin elämälle.

[Vulle]

Edellisessä viestissä lupaamani.

[S.M.X]

En oikein usko jumalaan, ja kuulun ev. lut. kirkkoon, muute kyl ollaan eroamassa.

[Extr4]

Olin viimeviikon rippileirillä ja nyt huomen konfis.
En khyl usko jumalaan.

[Kebanen]

Tavallaan uskon jumalaan, mutta tavallaan en..
En ole ateisti, mutten usko sen pahemmin jumalaankaan..
Mutta uskon että siellä jossain saattaa olla jumala.

[Uniqueue]

Olen luonteeltani skeptikko ja kyynikko, joten ateismi lienee minulle loogisin vaihtoehto. En usko Jumalaan, enkä yleensäkään yliluonnollisiin ilmiöihin, vaan pyrin selittämään tapahtumat kylmällä logiikalla ja tieteen kannalta. En pidä luterilaisesta uskontokunnasta, enkä siitä, miten lapset opetetaan uskomaan sellaisiin satuihin ihmeparantajista ynnä muista. En usko, että ihmiselle, jolle ei ole opetettu missään mitään Jumalasta, muodostuisi käsitystä ja sitä kautta uskoa Jumalaan. Joten, hänestä tulisi luonnollisesti ateisti.

Raamattu on tavallaan vain propagandaa, tai erittäin konservatiivinen moraaliaapinen, ja uskonto, ainakin uskonnollisilla kiihkoilijoilla, silkkaa aivopesua. Mutta en myöskään pidä siitä osasta ateisteja, jotka inttävät jatkuvasti teistien kanssa Jumalan olemassa olosta, vaan itse kuulun siihen ryhmään, joka yksinkertaisesti ei omaa uskoa Jumalaan. Filosofian kannalta en jaksa alkaa Jumalaa spekuloimaan.

Mutta palatakseni tuohon vääräoppinen moraaliaapinen -kohtaan; kuten eräs viisas mies nimeltään Albert Einstein asian älykkäästi ilmaisi: "A man's ethical behaviour should be based effectually on sympathy, education, and social ties and needs; no religious basis is necessary." Toisin sanoen, ihmisen eettisiin valintoihin ei pitäisi vaikuttaa uskonnon opettama rangaistuksen pelko, eli pelko joutua Helvettiin. Tätä samaa asiaa on kuvattu tavallaan myös kirjassa Kellopeliappelsiini, jossa minun tulkintani mukaan opetuksena on, että ihminen joka tekee "oikein" vain rangaistuksen pelossa, ei ole "hyvä". Ikävä kyllä tämän ajatuksen pohjalta erittäin pieni osa ihmisiä on oikeasti "hyviä", josta taas seuraa se, että järjestyksen ylläpitämiseksi täytyy ihmisillä olla lakeja pelotteina. Tästä tulee nyt tälläinen donitsipäätelmä ajatusripuli, enkä todellakaan jaksa alkaa tätä tarkemmin pohtimaan tähän aikaa yöstä. Koettakaa ottaa selvää, jotka jaksoitte lukea tämän hieman sekaisessa tilassa ja fiilispohjalta kirjoitetun tekstin pätkän. Tekisi mieli kirjoittaa tästä kunnollinen essee tai joku, käyttää aikaa muotoiluun ja pohtia joka kannalta etc etc, mutta nyt ei jaksa ollenkaan, joten saatte tyytyä tähän
Heippa.

[Legendaz`]

Eli vinkkinä suhtautumistaan etsiville, katsokaa miten "järkevästi" uskonnolliset toimet näkyvät ns. arkielämässä ja tehkää sitten omalla pikkuisella päällänne johtopäätelmä että oliko tuossa nyt mitään itua.

Usko on henkilökohtainen asia, eikö omalta kohdalta tarvitse alkaa käännyttämään toisia tai moralisoimaan jostain pokemoneista. Esim. Luterilainen oppi painottaa oman järjen käyttöä moraalisissa kysymyksissä. Jeesus ei ottanut kantaa pokemoniin.

^^Ajatteleppas miten perseest oli joskus keskiajalla kun kaikki "pakanat" sun muut "noidat" tai niiksi väitetyt poltettiin roviolla, ristinretkillä ritarit tappo "vääräuskoisia" niin paljon että esim moskeijassa verta oli nilkkoihin asti

Ja vika on uskonnossa eikä ihmisissä, jotka sitä väärinkäyttävät? Btw, argumentaatiovirhe Argumentum ad odium.

^ Ja sit kans se, että rikoksien sun muiden syyt vieritetään paholaisen niskoille, loogisia syitä miettimättä.

Täh?

Mun mielestä on hullua, että jotkut ihmiset uskovat asiaan, josta ei ole MITÄÄN konkreettista todistusta, pelkkää huuhaata. Mutta ehkä heitä on pienenä manipuloitu niin tehokkaasti, että eivät enää kykene enää näkemään sitä järkevästi. Ite suorastaan vihaan uskontoja, vaikka jokaisen oma asiahan se on, uskooko johonkin vai ei.

Minä uskon Jumalan olemassaoloon, minä en tiedä Jumalan olevan olemassa. Uskon ja tietämyksen ero on huikea.
Veikkaisin, että minulla on vähintäänkin yhtä hyvät perusteet ja syyt uskoa kuin sinulla olla uskomatta. Btw, ensimmäinen virke taitaa olla argumentaatiovirhe itsestä yleistäminen.

[Kahvimuki]

^ Ja sit kans se, että rikoksien sun muiden syyt vieritetään paholaisen niskoille, loogisia syitä miettimättä.

Täh?

No eikös se Vatikaanin paavi sitä jotain hyväksikäyttörikosta kommentoidessaan sanonut asialla olevan paholainen. Mutta en kyllä tarkota, että jos on uskovainen, se automaattisesti tarkoittaa sitä, että paholaisia ja muita mietitään tollasissa tilanteissa ja sysätään järki sivuun. Vikahan ei kyllä uskonnossa ole, vaan yksittäisissä ihmisissä, niin ku sun postauksessa olikin.

Mun mielestä on hullua, että jotkut ihmiset uskovat asiaan, josta ei ole MITÄÄN konkreettista todistusta, pelkkää huuhaata. Mutta ehkä heitä on pienenä manipuloitu niin tehokkaasti, että eivät enää kykene enää näkemään sitä järkevästi. Ite suorastaan vihaan uskontoja, vaikka jokaisen oma asiahan se on, uskooko johonkin vai ei.

Minä uskon Jumalan olemassaoloon, minä en tiedä Jumalan olevan olemassa. Uskon ja tietämyksen ero on huikea.
Veikkaisin, että minulla on vähintäänkin yhtä hyvät perusteet ja syyt uskoa kuin sinulla olla uskomatta. Btw, ensimmäinen virke taitaa olla argumentaatiovirhe itsestä yleistäminen.

Itse asiassa toi mun viesti oli tosiaan tyhmä. Jos jotain konkreettista todistetta olisi, niin sittenhän kyseessä olis tosiasia, ei uskonto. Eikä sitä tosiaan kukaan pysty todistamaan, onko Jumalaa (tai jumalia) olemassa vai ei. Ja voihan sitä ajatella, että alkuräjähdyksen - jos sellasta nyt ylipäätään ollenkaan haluaa ajatella - järjesti Jumala/jumalat. Enkä mä tarkemmin ajateltuna tosiaankaan uskontoja vihaa, vaan sellasia uskovaisia, jotka tuputtavat väkisin uskontoja kaikille, ja sellaisia, jotka vievät uskonnon liaan pitkälle. Esimerkiks, että sen takia täytyy sotia. Sehän se huono puoli on, että joillain se menee yli. Ihan niin kuin joidenkin ateistien pitää väkisin vängätä, että Jumalaa ei ole. Jokaisen oma valinta, eihän siinä mitään.

Eiköhän se siinä ollu.

[Sciba]

Tavallaan uskon jumalaan, mutta tavallaan en..
En ole ateisti, mutten usko sen pahemmin jumalaankaan..
Mutta uskon että siellä jossain saattaa olla jumala.

Suunnilleen näin.

[Neponen]

Tavallaan uskon jumalaan, mutta tavallaan en..
En ole ateisti, mutten usko sen pahemmin jumalaankaan..
Mutta uskon että siellä jossain saattaa olla jumala.

Kuulostaa vähän agnostiselta kannalta. Olikohan se niin, että agnostikko ei tiedä että onko Jumalaa olemassa ja yrittää löytää todisteita Jumalan olemassaolosta, tai jopa siitä, ettei Jumalaa olisi edes olemassa. Voin olla tosin väärässä. Wikipedia ja Google tietävät enemmän tällä kertaa.

^^Ajatteleppas miten perseest oli joskus keskiajalla kun kaikki "pakanat" sun muut "noidat" tai niiksi väitetyt poltettiin roviolla, ristinretkillä ritarit tappo "vääräuskoisia" niin paljon että esim moskeijassa verta oli nilkkoihin asti, tuli joku dokkari joskus, mitä uskontoon tulee, minulle on sitä tyrkytetty pienestä pitäen ja olen kuullut tarpeeksi kaikista synneistä, kadotuksesta ym ym o_o kristinusko ei todellakaan ole se "puhdas" ja ainut-oikea uskonto, esim buddhalaisuudessakin antavat paremman opin elämälle.

Eivät ihan kaikki tosin vieläkään ota ilomielin vastaan jos joku toinen on wiccalainen tai vaikka ihan pakana. Minulle se tosin on yhdentekevää mihin uskoo, ja tykkään kuunnella ihmisten erilaisia mielipiteitä(nehän tekevät meistä itsemme). Minulla on kavereita ja tuttuja jotka ovat joko kiisteltyjä saatananpalvojia, pakanoita/uuspakanoita, wiccalaisia tai ateisteja. Suvustanikin löytyy monia uskontoja, mm. Juutalaisuutta(ehkä), ihan vain kristinuskoa ja pakanapiirteisiä uskontoja. Ja mitä niihin "vääräuskoisiin" ja rovioihin tulee, kaikki turha tappaminen...Oliko tai pikemminkin onko se nykäänkään sen arvoista?

Mutta ehkä heitä on pienenä manipuloitu niin tehokkaasti, että eivät enää kykene enää näkemään sitä järkevästi.

Joo...Joillekkin on yritetty(minullekkin, mutten syönyt) tuputtaa sitä "ainoaa ja oikeaa" uskontoa oikein olan takaa. Olihan tietenkin peruskoulussa maailmanuskontojakin, muttei niitä käyty samalla tavalla kuin kristinuskoa(joka on tavallaan vielä ymmärrettävää eikä minulla ole toistaiksesi mitään sitä vastaan). Kuten jo mainitsit, loppupeleissä jokainen saa valita itse korttinsa.

No eikös se Vatikaanin paavi sitä jotain hyväksikäyttörikosta kommentoidessaan sanonut asialla olevan paholainen. Mutta en kyllä tarkota, että jos on uskovainen, se automaattisesti tarkoittaa sitä, että paholaisia ja muita mietitään tollasissa tilanteissa ja sysätään järki sivuun. Vikahan ei kyllä uskonnossa ole, vaan yksittäisissä ihmisissä, niin ku sun postauksessa olikin.


Itse asiassa toi mun viesti oli tosiaan tyhmä. Jos jotain konkreettista todistetta olisi, niin sittenhän kyseessä olis tosiasia, ei uskonto. Eikä sitä tosiaan kukaan pysty todistamaan, onko Jumalaa (tai jumalia) olemassa vai ei. Ja voihan sitä ajatella, että alkuräjähdyksen - jos sellasta nyt ylipäätään ollenkaan haluaa ajatella - järjesti Jumala/jumalat. Enkä mä tarkemmin ajateltuna tosiaankaan uskontoja vihaa, vaan sellasia uskovaisia, jotka tuputtavat väkisin uskontoja kaikille, ja sellaisia, jotka vievät uskonnon liaan pitkälle. Esimerkiks, että sen takia täytyy sotia. Sehän se huono puoli on, että joillain se menee yli. Ihan niin kuin joidenkin ateistien pitää väkisin vängätä, että Jumalaa ei ole. Jokaisen oma valinta, eihän siinä mitään.

Eiköhän se siinä ollu.

Kaikenlaisia ihmeellisiä tekosyitä ne keksivät, "paholainen". Ihmiset hallitsevat itse tekojaan eikä ole olemassa pahuutta tai hyvyyttä, ainakaan sellaisena minä se yleisesti ymmäretään. Esimerkkinä voisi toimia tämä: Punaisten sotilas tappaa sinisten sotilaan ja sinisten sotilas tappaa taas punaisten sotilaan. Punaisten mielestä siis siniset ovat pahoja mutta sinisten mielestä punaiset ovat pahoja. Tarkoitan siis sitä, että jonkun paha voi olla toiselle hyvä ja miksei myös toisinkin päin.

Tuo pakkokäännyttäminen on maailman ärsyttävimpiä asioita. Afrikkaan tuputetaan kristinuskoa ja heille uskotellaan että kristinusko on pelastus pahasta...No, sitä se ei välttämättä ole. Näen myös monet uskonnolliset polut hyvinä, ja kertoisin lisää, mutta pelkäänpä, että asioista tulisi liian mutkikkaita. Uskonnolliset sodat ovat täysin turhia asioita, kuten kaikki muukin sodankäynti. Sillä ei vain saavuteta mitään järkevää, kuten iloa, harmoniaa tai parempaa elämää.

Vielä loppusilauksena lisään tähän ettei menisi pelkäksi lainauksien kommentoinniksi, että jokaisen ihmisen tulisi antaa vapaus uskoa mihin haluaa. Niin kuin täälläkin varmasti tehdään. Tähän loppuu tämäkin sekava löpinä, pitää editoida aamulla lisää. Neponen has left the computer.

[MakeMyDay]

Uskon Jeesukseen, ja se on vain uskon asia. Jos joku ei usko, it's cool.

[Walto]

Jumalaan en usko, Jeesukseen uskon että hänen aikanaan joku Jeesus niminen herra oli, mutten hänen ihmetekoihinsa usko.

[Sir Hevari]

Se on vähä siinä ja siinä uskonko. Se on niin pirun vaikeeta ajatella ton olevan totta kun todisteena siitä on pelkkä parituhatta vuotta vanha kirja. Mistäs sen tietää ettei joku random tyyppi sitä vain kirjoitellut aikansa kuluksi

[Anspi]

Se on vähä siinä ja siinä uskonko. Se on niin pirun vaikeeta ajatella ton olevan totta kun todisteena siitä on pelkkä parituhatta vuotta vanha kirja. Mistäs sen tietää ettei joku random tyyppi sitä vain kirjoitellut aikansa kuluksi

Jos jumalasta tai Jeesuksen ihmeteoista (etc.) olis jotain vedenpitäviä todisteita, ei kyseessä sit olis uskonto. On aika iso ero sanoa "minä uskon sen olevan totta" ja "minä tiedän sen olevan totta".

[Legendaz`]

Mistäs sen tietää ettei joku random tyyppi sitä vain kirjoitellut aikansa kuluksi

Kirjallisuus on aika mielenkiintoista. Antiikin aikana kirjallisuus oli lähinnä näytelmäkirjallisuutta ja runoutta. Sitten oli muutamia näitä kertomakirjallisuuskirjoja, tosin runomitassa nekin (ainakin suurin osa).
Jokaisella kirjailijalla on se tietty tyylinsä, josta hänet tunnistaa. Raamatussa on monenlaisia erilaisia tekstejä, runoutta, historiankirjoja (kertomakirjallisuutta) profeettakirjoja, kirjeitä jne. Raamattu kokonaisuutena eroaa tavallisista kirjailijoiden kirjoista/kirjasarjoista huomattavasti. Itse pitäisin Raamattua yhden ihmisen kirjoittamana hyvin varmasti mahdottomana.
Ja Raamattuahan ei ole vain niteissä löydetty. Raamatun tekstejä oli ympäri maailmaa (lähinnä lähi-itää, P-Afrikkaa ja Eurooppaa) ja ne koottiin yhteen vasta joskus ~400 luvulla.

Sitten onkin eri kysymys, onko Raamattu muinaisen salaseuran suuri huijaus. Ken tietää. Jos on, niin propsit heille maailman suurimmasta huijauksesta.

[Tukkimies]

Sitten onkin eri kysymys, onko Raamattu muinaisen salaseuran suuri huijaus. Ken tietää. Jos on, niin propsit heille maailman suurimmasta huijauksesta.

Eikös ne jotkut salaliittoteoreetikot spekuloi, että tuollainen olisi tapahtunut?

Ettei ny mee offtopic. Itse en usko raamattuun.

[Dark_Knig171]

Päätin kopioida viestini RSL:n puolelta samanaiheisesta topicista.

Itse olen ateisti ja olen päättänyt erota kirkosta, kunhan saan asetuttua kotiin lomiltani. Tähän asti olen ollut tapakristitty.

En usko Jumalaan, tai jumaliin, ja Raamattu on mielestäni ihmisten kirjoittamana, uudestaan kirjoittama, muokkaama ym. Kristinuskon olemuskin on muuttunut viimeisen vajaan 2000 vuoden aikana vaikka kuinka paljon, ja sen keskeisimmistä asioista on kiistelty heti alkutaipaleelta lähtien. Kirkko jakautuu yhä vain useampaan osaan, kun tulee yhä useampia tulkintoja jumaluudesta. Ei kovinkaan vakaa uskonto.

Itse näen, että kristinusko on aiheuttanut enemmän pahaa ihmiselle ja ihmisten kulttuureille kuin hyvää. Ihmisiä on pakkokäännytetty, käytetty uskontoa syynä sotiin, tuhottu muita kulttuureja tai vaihtoehtoisesti sulautettu tapoja omaan uskontoon. Juu, samaa tapahtuu oli kyse uskonnostoa tai vallan kasvattamisesta - eli jälkimmäisestä. Kirkon avulla ihmiset on pystytty pitämään ruodussa: "Älä varasta, joudut Helvettiin."

Minulle viime vuosina suurin - ja pitkälti ainoa itsestäni riippuva - syy kuulua kirkkoon on ollut avioliittoon vihkiminen. Tänä kesänä lopulta kirkkohäissä totesin, ettei minulla ole mitään mielenkiintoa liittyä toiseen ihmiseen Jumalan kasvojen edessä, kun en edes Jumalaan usko. Kristinusko on paljon syvempi kuin yksi vihkiminen. Jos vihkiminen on ollut ainoa puoleensavetävä asia, miksi kuulua kirkkoon kun viis veisaan kaikesta muusta?

Noh, tämä käsittelee omaa uskomistani, joten eiköhän liity suurimmaksi osaksi aiheeseen.

E: En usko kuoleman jälkeiseen elämään tai ihmisen sieluun. Me olemme mitä olemme tässä ja nyt. Ei meitä ollut ennen syntymäämme, eikä meitä tule olemaan kuoleman jälkeen. Toki voi ajatella, ettei meistä kimpoava valo pitää tietoa meistä avaruudessa ikuisesti, mutta ei se kuitenkaan kummoista olemista ole.

[Sir Hevari]

Tää uskontohan on aiva hirviää pelottelua... Älä kiroile tai joudut helvettiin, älä varasta tai joudut helvettiin... Täältä tullaan helvetti

[Justi]

Minä olen saatananpalvoja ja minulla on kotona verinen kirrrves!

[mist]

En usko jeesukseen, jumalaan, jumaliin ym, niinkuin ylhäällä mainittiin jotkut uskonnot ovat aika pelottelua, kristinusko menee jo vähän yli mitä kuolemaan tulee, uskon että se ei ole loppu ja näihin pelotteluihin, miksi kärsisimme jossain helvetissä? Miksi silloin enää vaivaisi kehomme+pahat teot? Kummatkin jäävät taakse..

[Asmodeus]

Uskon siihen että jossain on jokin korkeampi voima. Mitään todistetta minulla ei ole, mikään ei tue tätä mutta kumminkin se on sitä uskoa. Se joka julistaa ettei jumalaa ole olemassa, ei ole mitään mihinkä luottaakkaan täysin. Minulel se on helppoa ajatella, että rukoillessani minut kuullaan. Vaikkei se tuo minulle ihmeitä eikä mitään, saa se minut paremmalle mielelle ja toivoa aikaseksi, on jotain jolle voin puhua ja toivoa jotain "näkymätöntä" apua. Siihen te ateistit ette pysty, ja minä en välitä suoraansanoen paskaakaan siitä mihin te sitten luotatte. Minulle on myös sama miten maailma on syntynyt, eikö se että olemme täällä ole kuitenkin tärkeämpää kuin se että miten tulimme tänne. Tietysti tämä on minun näkemys.

Mitä tulee uuteen testamenttiin, ja vanhaankin, on paikkoja jotka on olleet olemassa ja jotka ovat yhä olemassa. Eikä uuden testamentin opetukset ole Jeesuksen jumalallisuudessa vaan opetuksissa itsessään. Kun luen raamatun opetuksia, 10 käskyäkin, pitää minun myöntää että parempaa elämänohjetta et saa mistään. Miettikää nyt käskyjäkin, ne antaa 10 ohjetta elämään joita noudattamalla ei joudu _ikinä_ vaikeuksiin. Ellei niitä jotenkin itse hae.

Vaikka tieteellinen fakta on, että Jeesus tuskin käveli vesien päällä, monisti ruokaa tai muuta vastaavaa, on kuitenkin totta että Jeesus-niminen henkilö on ollut olemassa. Henkilö jolla oli hyvät puheenlahjat, ja järkeä päässä. Ja hän opetti asiaansa, opetti simppeleitä sääntöjä ja elämänohjeita, ohjeita joista kehittyi myöhemmin kokonainen uskonto. Ja vaikka korruptoitunut kirkko ja historialliset vääristymät ovat muokanneet raamatun nykyiseen muotoon (Neitsyt Maria oli vanhoissa teoksissa nuori maria (muistaakseni), ja käännösvirheet muuttivat sen neitsyeksi), ei kukaan voi mennä kieltämään kuinka paljon raamattu on oikeasti vaikuttanut meidän maailmaan. Sanokaa mitä sanotte, mutta raamatun tärkein asia on Jeesuksen opetukset.

Edit: lukiessani osaa viesteistä, en voi olla huomaamatta sitä riitaa mm. Hynskin puheissa että jos uskot -> uskot silmittömästi. Jos olet uskossa, se ei tarkoita sitä että uhraat koko elämäsi kirkolle ja seuraat sokeasti sen oppeja. Taikka rakentelet kirkkoja johonkin asumattomaan paikkaan käännyttäen pakana-alkuasukkaat kristinuskoon. Usko voi olla, ja onkin suurimmassa osassa tapauksia, sitä että uskot suurempaan voimaan ja siihen, että kaikilla on mahdollisuus. Minä uskon suurempaan voimaan, ja tiedän myös että asioilla on taipumus järejstyä. Olisiko näillä kahdella jotain tekemistä toistensa kanssa? Ehkä on, ehkä ei, mutta uskominen ei tarkoita sitä että olet raivoraitis inkvisiittori.

[hubaveikko]

uskoakseni olen ateisti koska puheet jeesuksesta ja jumalasta eivät juuri liikuta minua. ei minulla ole mitään uskovaisia vastaan toiset uskovat toiset eivät, minä en

[Muzuzu]

Mistäs sen tietää ettei joku random tyyppi sitä vain kirjoitellut aikansa kuluksi

No kyllähän sen tietää jos ne kääröt ja kirjoitukset joista Raamattu on koottu, on tieteellisesti ajoitettu olevan peräisin eri aikakausilta.

Itse olen oman kantani uskontoon tuonut jo aikaisemmin, mutta kai sen tähän samaan hengenvetoon voi tuoda taas ilmi. En ole saanut uskonnollista kasvatusta. Toki tulin kastetuksi evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta se siitä. Päiväkodissa kaikki kävivät seurakunnan kerhossa jossa kuunneltiin tarinoita Raamatusta ja Jumalasta, mutta jo tuolloin olin kuulemma kotona ilmoittanut että "minä en oikein usko mitä se täti siellä kerhossa puhuu". Kävin rippikoulun, ja sen jälkeen myös kolme vuotta aktiivisesti Nuortenkeskuksen viikonloppuleireillä ja olinpa myös isosena, mutta näissä tapahtumissa kristinuskoon liittyvä ohjelma oli vain välttämätön paha, ja näihin tapahtumiin minua vetivätkin lähinnä hienot ihmiset.

Mitään syytä tälle uskomattomuudelleni (hehe, hieno sanaleikki) ei ole - minun käsityskykyyni ei vain mahdu se, että maailman loi jokin korkeampi taho. Voin vakuuttaa, että olen pohtinut asiaa paljon, puntaroinut ja miettinyt eri vaihtoehtoja, ja vaikka "uskominen" vaikuttaakin helpolta ja mieluisalta vaihtoehdolta, olen kuitenkin tullut johtopäätökseen, että minun todellisuudessani ei Jumalaa tai jumalia ole olemassa. Viime pääsiäisenä erosin kirkosta (vaikka Tampereen vajaa-ajattelijoiden sivut pistivät vituttamaan niin paljon että melkein liityin kostoksi takaisin. Ottavat hyvin paljon puolta ollakseen vapaa-ajattelijoita).

Uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta älkää tuputtako omaa ideaanne ainoana oikeana. "Uskovaisilla" on yhtä vähän oikeutta tuomita uskomattomia kuin päinvastoin.