Päästettäköön tämä arveluttava aihe nyt taas valloilleen ja katsotaan, millä tavalla aiheeseen reagoidaan tällä kertaa.
Vastenmielistä ja täysin järjetöntä kirjaimellisesti palvoa jotain kuolematonta ja voittamatonta olentoa tuolla jossain korkeuksissa. En henkilökohtaisesti ymmärrä mitenkään, miten niin monet ns sivistyneet ihmiset voivat uskoa johonkin mahtipontisilla voimillaan maailman synnyttäneeseen olentoon?
Vaikka jumala olisikin olemassa, on selvää ettei hän voi tuoda rauhaa maailmaan. Joka toiselle kumartaa hän toiselle pyllistää, kaikkia ei voi miellyttää, niin kuin vanha kansansanonta kertoo. 8)
Mitä uskonnon pilkkaamiseen tulee, se on vieläkin hyödyttömämpää kuin itse uskominen
Usko Jumalaan tuo ihmisille voimaa ja halua jaksaa, sekä se antaa jokaiselle samankaltaisen moraalin ja arvojärjestelmän. Näin ihmiset ikäänkuin "pysyvät" yhdessä ja eivät vain holtittomasti jokainen keksi omia sääntöjään ja arvojaan. Ihmiset uskovat Jumalaan, ja samalla he noudattavat esim. kymmentä käskyä jne.
Ilman koko jupakkaa ihmiskunnalla ei ehkä olisi minkäänkaltaista arvo/mooralijärjestelmää.
Jumalan olemassaoloa ei voi kiistää eikä todistaa.
Ensin uskottiin että jumala on taivaassa, sitten avaruudessa, sitten alkuräjähdyksen aiheuttajana.. nyt kun kait jotenkin matemaattisesti ehkä jotenkin päästään senkin taakse niin ties missä kaukana se jumalan paikka on. Mutta kaikesta tästä huolimatta siihen jaksetaan uskoa.
Mieti jos Jumala onkin olemassa, ja elämämme on vain uskon koetus, ilman todisteita Jumalan olemassa olosta. Mieti jos haaskaat elämäsi uskomatta Jumalaan, ja lopussa Hän todistaakin olemassa olonsa, ja langettaa tuomiosi epäuskostasi. Ja vaikka uskoisit häneen, ja rukoilisit joka päivä, tuhlaten kallista aikaasi, et silti menetä mitään, vaikkei Häntä olisi olemassa, sillä aina on se mahdollisuus, että hän tosiaan on olemassa, ja lopussa kaikki saavat palkkanssa, hyvässä tai pahassa. Ja tuo joka päiväinen rukoilu voi olla vaikkapa pari minuuttia ennen nukkumaan menoa, joka ei mitenkään radikaalisti vaikuta elämääsi, sillä mitäpä muuta olisit sinä aikana saanut tehdyksi?
joskus on hyvä yhdistellä uskontoa ja tiedettä, sillä voi olla, että uskonto selittää kaiken sen mihin tiede ei pysty
Kokosin tähän alustukseen vanhoilta pari valmista näkökulmaa, joista kukin saa valita mieluisensa, taikka sitten kyetessään muodostamaan omansa. Koko totuus ei ole näissä quoteissa, vaan näidenkin quotejen - kuten monen muunkin varaquoten - taakse kätkeytyy laaja keskustelu ja suoranainen sanasota niiden pätevyyden todistamiselle.
Mitä omaan kantaani asiaan tulee, niin haluaisin uskoa Jumalaan, taikka ylipäätänsäkin kristillisen käsityksen asioihin. Tällaisena ateistina eläminen on erittäin masentavaa, ainakin kun ajattelee, ettei elämän päättyminen merkitse oikeastaan mitään, vain oman tajuntansa kadottaminen. Eli kaikki nämä elämänhetket, joita olisin nyt kokenut, olisivat pitkälti täysin turhia?
Olen joissain elämänvaiheissani jopa pyrkinyt uskottelemaan itselleni, että tätä maailmaamme kaitsisi oikeasti jokin yliluonnollinen mahti, johon nojautumalla voisi pelastus ja vastaukset kaikkiin kysymyksiin olla kysyttävissä.
Kysymys oli siltikin hyväksyvätkö muslimit sun muut heidän ääri-ryhmiensä toiminnan ja lisätään vielä ennen näiden sotien alkamista ja sen jälkeen.
vielä ei tiedetä mikä/mitä meidän "tietoisuus" on, jos se ei ole materiaa mihin muotoon se siirtyy kun sille ei ole enää käyttöä materiaalisessa ruumiissamme? 
ei ole olemassa--ennenku toisin todistetaan konkreettisten todisteiden kera( ei siis mitää cartesin idea jutskii "ajattelen--olen siis olemassa", tai tunsin aamulla jumalan astuvan huoneeseeni) 
