Runepoli

No jos oisin tappamassa itteä niin en välttämättä ajattelis mitä viranomaiset siitä miettii...

mist kirjoitti:Masennuksista pääsee yli kun vaan jaksaa uskoa parempaan huomiseen, jos ei pysty enää nauttimaan mistään ja kaikki ajatukset on negatiivisia niin ei mitään hyvää ainkaan tule vastaan.

Voin sanoa ettei pääse, masennuksesta ylipääsy vaatii monen viikon aikana paljon onnistumisia ja todella vähän ja pieniä epäonnistumisia.
Ei masennuksesta pääse yli vaan uskomalla parempaa huomiseen.
Masennus on ollut ja joskus ollu vyö aikas tiukkaan kurkun ympärillä ja meinas henki lähtee. Onneks ei lähteny.

Nopeasti käynyt mielessä mutta heti sen jälkeen reaktio: EN MISSÄÄN NIMESSÄ!

Ei sillä tule saavuttamaan mitään paitsi päästä ongelmista eroon ja samassa yhteydessä kaikesta muusta.

Itel tullu monta kertaa mieleen ku ajellu autolla maantiellä 80 km/h ja tullu tukkirekka tai vastaava painavan näkönen rekka vastaan, että minkäköhänlaista jälkeä tulis jos ajaisin nokkakolarin ton kanssa...Jäisikö autostani mitään jäljelle, säilyisikö edes peräpää kunnossa, jäisikö rekan kuljettaja henkiin.. tohon viimeseen ajatukseen sitten päättynyt mietiskely ja sillo visusti pysyny oikealla puolella kaistaa
Ei mitään ihmeempiä sitten ole tullu mieleen.

Onha tota tullu taas viimeaikoina mietittyä aika useesti. Tai siis, kuolemaa ylipäätään. Että jos sitä joskus vaan katois etc. Ja oonha mä erilaisilla skenaarioilla leikitellyt päässäni. Tuskinpa kuitenkaan mitään saan aikaseks ainakaa tällä epätoivo/angst -tasolla, joka on ns. itseinhoa, turhuuden tunnetta ja muniinpuhaltelua lähimpänä olevalla asteella.. Katotaa sitte elokuun lopussa uudelleen, ku yliopisto-opinnot pyörähtää käyntiin.

Aika monestikki käyny mielessä, että jos vaan hyppäis vaikka junan alle, kun menee aikalailla kaikki ihan päin helvettiä atm. Ja on menny jo jonkin aikaa. Suurin syyllinen "paskaan" elämääni ja ongelmiini oon kyl ihan ite, enkä ketään mun tilanteesta syytäkään. Mut emmä uskalla itteeni tappaa, koska ajattelen liikaa miltä tuntuis, jos esim. joku hyvä kaveri tai vaikka joku perheenjäsen tappais ittensä. Ja kai tässä kuitenki on vielä aikaa ja mahdollisuuksia tehdä elämälle ihan mitä vaan.

Suvusta yks mies hirtti ittensä joskus 5 vuotta sitte vähän yli nelikymppisenä.

Itse en ole ajatellut tekeväni itsemurhaa, eikä kaverinikaan ole sitä ainakaan julki tuoneet että olisivat ajatelleet vakavissaan itsemurhaa. Täällä päin eräs juoppo kyllä hyppäs junan alle tossa viime kesänä, oli rahat ja vaimo menny kuulemma.

Joka aamu ku duuniin lähden niin tekis mieli tehdä.

Kyllä se ihminen loppupeleissä ite päättää elämästään ja kuolemastaan, turhahan se siinä vaiheessa on säälittäväks jne haukkua kun on päättänyt täältä lähteä, ei enää jaksa ja niin poispäin. Ja eikä sitä voi ikinä tietää mitä toinen on joutunu kokemaan koska ei kaikki aina oo sitä miltä näyttää. Jännä se on että Afrikan- sun muissa köyhissä maissa jaksetaan hymyillä vaikka mikä on ja hyvinvointivaltioissa yhden työpaikan takia voi joku veivinsä heittää. Mut "Ei saa valittaa Afrikas on pahemmin pitää olla vahvempi"; ainahan löytyy joku jolla menee vielläkin huonommin, asiat on niin suhteellisia. Ja vaikka se olis oma päätös, niin todella masentunut pitää olla ettei ajattelisi läheistensä tuskaa (jos sellaisia on). Pitää myöntää, niinkun varmasti monen muunkin, että syvimmissä epätoivon tiloissa on tullu toivottua ettei olisi olemassa sun muuta angstia, mutta jos realistisia ollaan niin ei mulla mene niin huonosti.

Fin Exitium kirjoitti: Jännä se on että Afrikan- sun muissa köyhissä maissa jaksetaan hymyillä vaikka mikä on ja hyvinvointivaltioissa yhden työpaikan takia voi joku veivinsä heittää.

http://www.futurity.org/top-stories/higher-suicide-rates-in-happy-places/

Paikoissa, joissa on hyvä elintaso ja ihmiset yleisesti ottaen on onnellisia, näyttäis esiintyvän suhteessa eniten itsemurhia. Ihmiset vertailee omaa onneansa ympärillä oleviin ja noissa paikoissa kontrasti muuttuu suuremmaks niille joilla menee huonosti. Afrikassa monella on kurjaa, mutta se yks ei koe olevansa niin maassa jos siellä ryömii moni muukin.

Itsarin tekeminen vaatii kyllä aika paljon rohkeutta, meinaan suurinosa tavoista saattaa sattua aika tavalla. Kaipa niitä melkein kivuttomiakin tapoja on, eriasia onnistuuko sen tekemään sitten oikein vai jääkö vihannekseks lopun elämäänsä.

Vesinokka kirjoitti:Itsarin tekeminen vaatii kyllä aika paljon rohkeutta, meinaan suurinosa tavoista saattaa sattua aika tavalla. Kaipa niitä melkein kivuttomiakin tapoja on, eriasia onnistuuko sen tekemään sitten oikein vai jääkö vihannekseks lopun elämäänsä.

Lääkkeet? Instadeath?

Vesinokka kirjoitti:Itsarin tekeminen vaatii kyllä aika paljon rohkeutta, meinaan suurinosa tavoista saattaa sattua aika tavalla. Kaipa niitä melkein kivuttomiakin tapoja on, eriasia onnistuuko sen tekemään sitten oikein vai jääkö vihannekseks lopun elämäänsä.

Tuskin sitä hirveesti enää siinä vaiheessa miettii, että kirpasko se - kun ollaan jo matkalla toisiin maisemiin. Se on vaan se askel eteenpäin mikä siinä todnäk se vaikein vaihe on.

Elämme turhassa maailmankaikkeudessa, kaikki on sattumaa, vailla merkitystä, kuollessasi menetät kaiken. Maailmankaikkeuskin katoaa, onko siis silläkään väliä miten täältä lähtee? Onko muka väliä jos et olisi koskaan edes syntynyt? Jos päätät itse lähteä, menetät sen mitä elämä voi antaa, jos päätät elää, jokatapaukses menetät lopussa kaiken kuitenkin. Asia on siis 50/50, elä tai kuole, lopputulos on sama. Tääkin yks maailmankatsomus, aika ankea sellanen.

mist kirjoitti:Elämme turhassa maailmankaikkeudessa, kaikki on sattumaa, vailla merkitystä, kuollessasi menetät kaiken. Maailmankaikkeuskin katoaa, onko siis silläkään väliä miten täältä lähtee? Onko muka väliä jos et olisi koskaan edes syntynyt? Jos päätät itse lähteä, menetät sen mitä elämä voi antaa, jos päätät elää, jokatapaukses menetät lopussa kaiken kuitenkin. Asia on siis 50/50, elä tai kuole, lopputulos on sama. Tääkin yks maailmankatsomus, aika ankea sellanen.

Täysin tottahan toi on. Ja jos joku päättää aikasessa vaiheessa ittensä poistatta, tuskin sitä kiinnostaa vittuakaan onko jonkun muun mielestä sillon luuseri. Se muukin nimittäin kuolee maapallon ikään nähdeen ihan hetken päästä, halusi tai ei.

En käsittäny sun vikaa lauset millään, maapallo on nyt about keski-iäs ni toihan on vitun oudosti sanottu. Siinä missä pallon elämä keski-iäst loppuun kestää sen 4-5mljrd vuotta ni sun elämäs keski-iäst eteenpäin kestää parhaimmillaan sen 40-50 vuotta, kumpi tulee ikään nähden nopeammin. Eli mitä vittua? En tajunnu.

kelas varmaa sitä et se 40-50 vuotta ei oo paljon mitää verrattuna tän planeetan jäljellä olevaan ''elämään'', eli toiset 4-5 miljardia vuotta

ei tää elämä oo aina mitää herkkua ja viime aikoina on varsinki tullu oltuu aika mieli maassa, mut ei itsemurha mitään ratkase imo. En pahemmin allekirjota hindulaisten meininkiä syntyä uudestaa nii kylhä tää paska pitää elää kunnolla ja kokea asioita. Joku viisas varmaa koht kommentoi tähä et kokea asioita huumeiden kans (viitaten toiseen ketjuun), mut ite koen ne ihan ilmankin. Kunnianhimo ajaa mua eteenpäin, tiiä sit mikä ilman sitä :E

Sopulii kirjoitti:kelas varmaa sitä et se 40-50 vuotta ei oo paljon mitää verrattuna tän planeetan jäljellä olevaan ''elämään'', eli toiset 4-5 miljardia vuotta

Tää, eli et yhen ihmisen elinikä on pieni aika verrattuna siihen miten kauan ite maapallo on olemas