Rakentavaa ja järkevää keskustelua nykypäivän tabu-aiheista, mainiota. Ja vaikkakin suuri osa oletettavasti jättää kertomatta omista aikeistaan/ajatuksistaan, niin voidaanhan keskustelu muunnella myös itse itsemurhan etiikkaa käsitteleväksi (kuten jo onkin osittain käynyt tässä topicissa).
Sitten omiin ajatuksiini ja "kokemuksiini" aiheesta.. Onhan tuota itsemurhaa tullut mietittyä niin omalla kuin yleiselläkin tasolla, etenkin näinä teinivuosina. Joskus olen angstisuuden syvässä mustassa kuilussa jopa harkitsenut vieväni tämän aatetta pidemmälle omalla kohdallani, onneksi näin ei kuitenkaan käytännön tasolla ole tapahtunut. Nykyinen elämäntasoni, ympäristöni ja ajatusmaailmani ei kovin helposti salli minun ajautuvan ainakaan realistisesti harkitsemaan omaa itsemurhaani. Monia ystäviäkin on tullut puhuttua ympäri toteuttamisen parista, tiedä sitten kuinka totisia ovat olleet.
Pahintahan itsemurhaa hautovassa ihmisessä on juuri se, että et voi tietää onko henkilö todella tosissaan ajautumassa siihen vai hakemassa huomiota. Juuri tämän takia pyrin aina ottamaan läheisteni tapaukset todesta, vaikka yksinäisen teinin huomion haku haisisi kaukaa. En todellakaan halua viimeisten sanojeni jollekin olevan "varmaan sä varmaan jotain itsemurhaa haudot, huomiota vaan haet" ja tapauksen näyttäytyvän totiseksi
Välikommentina ennen mielipidettäni aiheeseen yleisesti, yleensä kykenen voittamaan hetkellisen masennuksen ja itsemurhan ajattelun purkamalla sen paperiin. Kirjoittaen synkkiä lyriikoita, runoja ja tarinoita aiheesta tai kuuntelemalla musiikkia (esim. Sentencedin itsemurhapainoitteiset lyriikat mustalla huumorilla höystettynä
) vaivun syvemmälle melankoliaan, mutta lopulta piristyn
Suosittelen samaa tai jotain muuta omalla kohdallaan sopivaa aiheen purkamista kaikille muille jotka ajoittain kokevat tälläistä, sillä olen ainakin itse todennut sen auttavan.
Sitten mielipiteeni itsemurhasta noin moraalisella tasolla... Sitähän sanotaan, että
itsemurha on pysyvä ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan. Tämä useimmiten on tapaus, ja juuri väliaikaisten ongelmien (esim. masennus, kiusaus, yksinäisyys, joihin kaikkiin voi hakea muutakin ratkaisua kuin overkill itsemurha) ratkaisuun en todellakaan kelpuuta itsemurhaa järkevänä tai pitkäkatseisena ratkaisuna. Sen sijaan, jos jollakin henkilöllä on jokin pysyvä vamma tai sairaus - fyysinen tai henkinen - pidän itsemurhaa sinänsä moraalisena ratkaisuna. Pysyvä ratkaisu pysyvään ongelmaan, ei väliaikaiseen. Toisaalta, jokaisen tulisi tehdä pitkä ajatteluprosessi sen sijaan, että toteuttaisi itsemurhan hetken mielijohteena (esim. tappaa itsensä samana päivänä kun tyttöystävä jättää).
Kukaan ei ole vastuussa omasta elämästään kenellekään muulle. Ei perheenjäsenilleen, ei ystävilleen. Ei meillä ollut valinnanvaraa kun elämään synnyimme, joten jos olemme elämässämme ajautuneet jonkinlaiseen pysyvään sietämättömään tilanteeseen, emmekä tahdo enää jatkaa, meillä tulisi olla vapaa tahto sekä oikeus päättää päivämme. Tuo kuuluisa argumentti "mieti miltä perheenjäsenistäsi ja ystävistäsi tuntuisi jos tapat itsesi" on sinänsä kaksihaarainen juttu. Itsemurhaa suunnittelevan henkilön tulisi toki miettiä seurauksia läheisyyteensä, mutta hänen pelkonsa aiheuttamastaan surusta ei tulisi lamaannuttaa häntä aikeistaan mikäli hän näkee ne rationaalisina.
Kenenkään ei tulisi pakottaa itseänsä elämään kärsimyksessä, vain koska muut eivät kärsisi hänen kuolemansa (tod.näk.) ohimenevästä surusta Näen itsemurhan tarpeen vaatiessa sallittavana ja hyväksyttävänä ratkaisuna tilanteeseen, joka on sietämätön siinä eläjälle ja jonka tilaan ei ole parannusta. Jokaisen tulisi aina käydä läpi pitkä ajatteluprosessi, puhuminen läheisille aiheesta sekä mahd. terapeutti ja muut tahot. Jos pitkä aika, ajattelu, pohtiminen sekä aiheesta puhuminen muiden kanssa ei kuitenkaan auta, näen itsemurhan hyväksyttävänä ratkaisuna. Tämä saattaa kuulostaa hieman tunnekylmältä, mutta jos jollain ystävälläni olisi todella hyvä ja rationaalisen ajattelun tuottama syy (josta hän olisi kanssani keskustellut), saattaisin todella hyväksyä hänen itsemurhansa surustani huolimatta
Kuten aiemmin sanoin, kenenkään ei tule kahlita itseänsä elämään kärsimyksessä ainoastaan koska haluaisi välttää muiden kärsimyksen.
Itse ainakin ajattelin elää hyvän elämän ja saavuttaa haluamiani asioita niin hyvin kuin pystyn. Elättelen kuitenkin ajatusta siitä, että joskus vanhuksena tekisin itsemurhan, jolloin sillä ei sen suurempaa vaikutusta läheisiini enää olisi (kuolemani ollessa muutenkin lähellä). Olen oman elämäni herra ja haluan myös kontrolloida omaa kuolemaani haluamallani tavalla.
Pitkä, ohut rautaköysi kaulan ympäri ja kerrostalon katolle. Saan kaksi suosikkikuolemaani samalla, ilmalennon sekä 10-20 sekunnin elämisen pelkkänä päänä. Ah
(Anteeksi sairas loppu muuten pitkälle tekstinvirrelle)