Arvostele viimeisin katsomasi sarja!

[Purity]

Itsehän sain katottua Busou renkinin vähän aikaa sitten.

Hyvä anime, alku mentiin vähän nopeasti eteenpäin, joka oli huonoa, mutta kaikki muu oli ihan jees. Juoni ei nyt ollut mikään paras mahdollinen, mutta hyvä. Hahmoissakaan ei ole mitää valittamista, vaikkakin olis päähenkilö oli taas perus ''Pelastan maailman en halua taistella'' joka ärsytti.

Ihan kelpo anime

Oottekos muuten törmänny animee joka olis kauhua, ite en oo kuullukkaan tälläsestä, onko edes sellasta? Kunhan kysäsin.

[lambert]

Katoin noin tunti sitten berserk saagan ekan osan.(^ja siinä oli vähän kauhua,aaveita,luurankoja jne.)

Eka episodi oli kaikkein paras.Sillä levyllä minkä katoin oli 5 episodia.Loppua kohti meni vähän semmoseks,että oli kokoajan taistelun suunittelua,hyökkäyksiä ja ne hyvikset voitti joka taistelun,ei hirveenä järkee semmosessa sinänsä.No sitten animointi ei ollut parhaasta päästä,esim. palkkasotilaat juhli voittoaan ja ne oli jähmetetty paikoilleen ja vähän matka päässä oleva tyyppi vaan liikku,että jos ois vähän enemmän viitsitty nähdä vaivaa ois tullu vähän parempi.Vähäsen yliampuva esim. palkkasotilaiden johtaja oli yliluonnollisen nopea,taitava ja empaattinen.
Tiedot
Genre:toiminta,seikkailu,kauhu,anime
Ikäraja:k-15
Pituus:Koko saaga (6-levyä) 625 min,päätelkää loput.

Rateen 7½.

Suosittelen katton tän kuitenkin vaikkei ole mikään paras mahdollinen.

[Elffi]

Oottekos muuten törmänny animee joka olis kauhua, ite en oo kuullukkaan tälläsestä, onko edes sellasta? Kunhan kysäsin.

Joo, no ei periaatteessa oikeesti kauheen pelottavia kauhusarjoja oo.
Mutta ainakin horror-genren puolelle mangassa päästään Hideshi Hinon tuotoksilla. Sanotaan olevan "master of the japanese horror genre" jne.
Ja animessa voisi sanoa, että ainakin Hikurashi no Naku Koro ni olisi tietynlaista horroria. Ja ehkäpä myöskin Jigoku Shoujot.

[Sellu]

a

[Hekate]

Black Lagoon

Vähän aikaahan siitä jo on, mutta tämä tuli nähtyä viimeksi. Yleensä olen varsin epäileväinen noiden räiskintäsarjojen suhteen, mutta sitten tuleekin vastaan Black Lagoonin kaltainen mestariteos ja olen ällikällä lyöty. Persoonalliset hahmot yhdistettynä realistiseen elämänfilosofiaan ja karuun, rikoksentäyteiseen maailmaan ovat täydellinen pohjustus räiskintäsarjalle ja erityisen hyvin mieleen jää, niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin, pistoolisankaritar Revy.

Nyt tuli kyllä katsottua tayden kympin sarja. (se, CG, MacF ja TTGL... on tainnu tulla katottua noita vähä liikaaki. )

[unhola]

Oon tässä nyt kattonu niin paljon animea viimeaikoina, etten oo tännekään ehtinyt postaa/tehdä topicceja ollenkaan. PLIIIIS tehkää joku Bleach/Naruto/One Piece/Fullmetal alchemist yms. topicit, en jaksa ite uhrautua atm, mutta postailua tulee varmasti - muutenkin pari topicia itselläni rakenteilla jo. Anyways, postaanpa nyt silti tähän kerran. Jos viimeisin vain pitää arvioida, niin se on astetta helpompi homma:

Full Metal Panic!

Tyylilaji: Mecha, Toiminta, Komedia, Draama. (Romanssi)

En oo oikeesti niin mecha-ihmisiä, mutta tän tapaset hyvät ja toimivat mechapläjäykset (kuin myös Gundamit ja muutamat muut) toimii toki tosi hyvin. Tilanteet vaihtu sopivasti mecharobomätöstä (josta en niin tosiaan koostu) ihan perus highschool comedy-henkisiin hetkiin. Genrejen ja tyylien vaihtelu on tällästen tarinoiden suola. Ja niin, se itse tarina, olihan tässä sellanenkin; päähenkilollemme, ja MITHRIL-järjestön jäsen, Sousoke Sagara, saa tehtäväkseen suojella Chidori Kaname nimistä tyttöä terroristeilta ja muilta pahiksilta. Tässä onnistuakseen Sousoke joutuu menemään samaan kouluun Chidorin kanssa, ja kun Sousokella ei ole aiempaa kokemusta perushighschool elämästä, niin voitte arvata millaista settiä sieltä sitten seuraa. Hyvin kyllä toimi, mechailut ja taistelut oli messävästi hoidettu, ja huumori & draama oli kohdillaan.

Erityismaininta on annettava silmää miellyttävästä animointityylistä, sekä aivan perkeleen hauskasta slap-stick huumorista. (Sarja ei silti todellakaan ole mitään jatkuvaa pelleilyä.)

Mukava 24-episodinen, suosittelen kaikille Code Geass, Gundam, Tengen Toppa diggareille ja muille. Tosin aika moni lienee nähnyt tämän jo, erittäin suosittu anime kun kerta on. Ihme että itsekin katoin vasta nytten.

Overall rating ois sellasen 8+/10 luokkaa.

(Saatan postata yleiseen animekeskustelu -topiciin vielä laajemmin, jos jaksan).

[Hekate]

Zero no Tsukaima
Zero no Tsukaima - Futatsuki no Kishi
Zero no Tsukaima - Princess no Rondo

Nyt on koko iloinen kolmikko nähty. Kovin pitkää selostusta en jaksa naputtaa, joten selitetään vähän lyhyemmin.

Ensimmäinen kausi oli parhautta, hommassa oli loistava juoni ja hieno ratkaisu. Kakkoskausi oli myös varsin hyvin toteutettu, mutta fanservicen määrä oli noussut varsin hurjasti. Ja jos kakkoskauden fanservice-määrää pitää suurena niin kolmoskausi onkin sitten jo ihan silkkaa perseilyä. Okei, pomppivia jättimäisiä tissejä on kiva kattoa, mutta jotain rajaa sentään siihen touhuun.

Tjoo. Huononi sitä mukaa ku kausi vaihtu, mutta ihan kattomisen arvonen.

P.S: joka kausi on 12 jaksoa, joten yhteensä katottavaa kertyy 36 jakson edestä.

[Danskuu]

P.S: joka kausi on 12 jaksoa, joten yhteensä katottavaa kertyy 36 jakson edestä.

Wat mulla ainaki 13 jaksoa ekassa kaudessa o_o viimistä jaksoa katelles, huomenna katon 2. kauden ja sitten voisi jotain jo kirjoitella.

Hupsis, tuossa ekassa kaudessa olikin tuo yksi ylimääräinen jakso... no, kahdessa seuraavassa on joka tapauksessa 12.
- Hekate

[Tounis]

Zero no Tsukaiman pari ensimmäistä tuotantokautta tuli katseltua. Unhola sitä on tarkemmin esitellyt yleisessä animekeskustelussa, sieltä voi tsekkailla genret yms.

Itse asiaan. Molemmissa kausissa juoni oli hyvä. Se ei ollut ihmeellinen, eikä kovin persoonallinen - saati ennalta arvattava - mutta hyvä se oli. Ilo oli seurailla. Meininki kyykähti oikeastaan ainoastaan vakavimmissa kohdissa, kun joku kuoli, tai sota oli käynnissä tai vastaavaa. Muuten meininki oli kyllä sangen leppoisaa ja hauskaa.

Hahmot oli mukavia! Tykkäsin erityisesti Siestasta, en niinkään epic boobsien takia, vaan se on vaan söpö ja jotenkin viaton hahmo, joka tulee vaan vedettyä mukaan juttuihin. Toinen mukava hahmo on Tabitha (tjsp, en tainnu koskaan oikeesti lukea sen nimeä : D), joka oli just muntyypin tyttö - pieni ja hiljainen, melko mitäänsanomattoman näkönen, mutta silti omalla tavallaan paras koko porukasta. : D

Suosittelen kaikille, jotka tykkää lepposammasta animesta ja tisseistä.

Kolmas tuotantokausi tulee varmaan ensviikolla tai sunnuntaina katteltua. : )

[Hekate]

^ Tabithalla on muutama tähtihetki kolmoskaudessa, sen kannalta suosittelen tarkastamaan myös sen suunnattomasta tissiperseilystä huolimatta. Tabitha ja Siesta kuuluu munki suosikkeihin ko. sarjassa, ja Delfringer (vai mikä se oli?) on muutamassa kohdassa loistava kommentteineen. Lukuisista tissipimuista se ns. "originaali" eli Kirche jäi myös varsin hyvin mieleen, tosin lähinnä luonteensa vuoksi.

Anyhoo, back on topic.

Divergence EVE-nimistä sarjaa aloin katsomaan vähän aikaa sitten. 12-jaksoinen mikälie scifi-anime featuring gigantic breasts. Lähes jokaisella naispuolisella hahmolla on vakiovarusteena lähes yli-inhimillisen kokoiset tissit ja niihinhän koko sarja tuntuu keskittyvän. Juonesta ei ota mitään selkoa ja homma sijoittuu ihan väärään paikkaan (jollekin millelie avaruusasemalle) ollakseen toimiva tissiperseilyanime. Vasta kolme jaksoa tästä on nähtynä, mutta melkoista jöötiä sekin vähä on ollut, en oikein tiedä jaksanko vaivautua katsomaan enempää, etenkin kun Trinity Blood on melkein latautunut. Syy tämänkin sarjan hankinnalle oli se että siinä on kuulemma suomalaishahmo, mutta eipä ole tullut vastaan ja ko. tytteli on tuskin tuollaisen jöötin katsomisen arvoinen. Kattoo ny viikonloppuna että mitä tiirailen.

No, täytyyhän niitä surkeitakin sarjoja katsoa välillä niin osaa paremmin arvostaa niitä hyviä.

[Elffi]

Juu

On nyt katottu tuossa pari leffaa yliopiston kursseilla, ja yksi on ihan arvostelemisen arvoinen.

Kanashimi no Belladonna eli Belladonna of Sadness
哀しみのペラドンナ

Eli tälläinen 70-luvun anime-elokuva, joka koostuu osittain still-kuvista ja osittain liikkuvasta kuvasta.
Tästä ei taida olla virallista subitettua versiota edes olemassa, ja ei koskaan tarkoitettu edes kaupalliseen jakeluun, vaan "taide-elokuvaksi".
Netistä silti varmaan löytyy.
Tämä on siis Tezuka Osamun perustaman Mushi Production- animaatiostudion tekemä elokuva (tosin Tezuka ei ollut silloin enää studiossa).

Juonesta: The beautiful peasant woman Jeanne is raped by a demonif overlord on her wedding night. Spurned by her husband, she has no outlet for her awakened libido, which develops to give her powers of witchcraft. Experimental watercolor animation style based on Medieval European witchcraft legends and illustrations.

Ah, ja tosiaan tämä kaikki tapahtuu siis ranskassa joskus 1700-1800 luvulla. Selviä vaikutteita gootti-tyylistä sun muusta havaittavissa.
Aika rajuja otoksia muutama kappale. Musiikit oli loistavia! Muuten osittain erittäinkin hankala elokuva, ja ehkä parempi katsoa tutkivalla mielialalla.

Sisältää myös erittäin psykedeelisiä ja hermoja raastavia kohtauksia. Välkkyviä valoja ja ihmeellistä vinkuvaa musiikkia ja kuvien toistoa.
Muutama valitti, että saavat kohta epilepsia-kohtauksen.

Jos joku löytää tämän netistä, ja haluaa tutustua anime-elokuvien varhaiseen syntyvaiheeseen, niin suosittelen kyllä.
Ihan lauantai-illan viihde-elokuvana ei kyllä mene.

[Uncle Dolan]

Fullmetal alchemist

Ihastuin kyseiseen sarjaan kun katsoin joskus ensimmäisen jakson,ja aloin katsomaan sarjaa.
Sitten katoin elokuvan ja kiinnostus palo yhä,lopulta aloin tuhlaa rahaa mangaan.

[Hekate]

^ [/itsekritiikki] Hyvä topic? Ei ne ny niin hyviä oo. [/itsekritiikki]

Asiaan:
Trinity Blood

Vampyyriäksöniä 24 jakson verran. Kaikinpuolin jämerä sarja, tosin katsojalta salataan aika paljon mm. siitä suuresta kuviosta juonen takana ja joistain omasta mielestäni varsin tärkeästäkin asiasta hahmokaartissa. Sarjan maailma oli silti joka tavalla mielenkiintoinen. Vampyyrit, ihmiset, näiden yhteiselo yms. erimielisyyksineen ja konflikteineen. Lupaavan alun jälkeen loppu vähän lässähti ja liikaa asioita jätettiin mysteerin varjoon.

Ihan jees, kyllähän tälläisen ihan mielellään katselee.
7/10

[unhola]

Mmmhm, no tänkin viikon aikana tullut katottua 4 sarjaa, 1 OVA (6 eps) ja sitten yks leffa. Mutta kun topicin nimi on taas pelastavasti viimeisin katsomasi sarja, niin selviän vähällä.

Da Capo

Tyylilajit: Romanssi, Draama, Taikuus, Haaremi (+ vähän slapstick komediaa siellä täällä)

Jees, no mitäs tästä sitten. Ihan hyvä, tasapainoinen haaremisarja, joka ei tavallaan poikkea mitenkään muista, mutta silti on omalla tavallaan erityinen. You know, poika elää siskonsa kanssa, joka ei kuitenkaan ole oikea sisko, vaan adoptoitu perheeseen eri sattumusten jälkeen, nuorella iällä. Noh nämä elelevät sitten kaksistaan vanhempien ollessa "jossain", samalla kun he käyvät koulua ja monia asioita tapahtuu... Päähenkilöherramme, Junichi, saa lukuisten sattumusten takia enemmän tai vähemmän innokkaita naisihailijoita, sen jälkeen kun tyttö menneisyydestä, jolle Junichi on tehnyt lupauksia, palaa saarelle jossa Junichi asuu, jota seuraakin sitten tietty erilaiset tuntemukset ja käänteet.

Tarinasta tekee vähän erikoisemman sen teema; Sakura-puut. Saari jossa tarina tarina tapahtuu, on saari jonka Sakura-puut kukkivat pinkkeinä, täydessä loistossaan, ympäri vuoden. Tämä johtuu saaren isoimman Sakura-puun huhutuista taikavoimista. Tämän puun ansioista löytyy saarelta enemmän tai vähemmän pieniä ja suuria ihmeitä, kuten taikavoimia omaavia ihmisiä - yksi tyttö osaa lukea toisten ajatuksia, Junichi näkee toisten ihmisten unia jne.

Tarinan kerrontatapa ja käsikirjoituskin on tässä tarinassa vallan hyvä haaremisarjaksi; päähenkilö ei ole kusipää, vaikkakin silti vähän päättämättömän oloinen naisasioissa. Tosin tästähän ei Junichia voi syyttää, sillä se mikä tässä tarinassa oli kaikkein parasta oli se, miten katsoja ei voinut mitenkään tietää kenen kanssa Junichi päätyisi yhteen, ennen sarjan loppupuoliskoa, tietty. Ilmeisiä romansseja ei oikeastaan ollut, vaikkakin yhteensä kuudella tytöllä tuntui kaikilla olevan enemmän tai vähemmän tunteita Junichia kohtaan. Oikeastaan kaksi ilmiselvän tuntuista tapausta oli: Junichin (pseudo-)sisko, Nemu, jolla pinnan alla on "kiellettyjä" tunteita, eikä tiedä miten suhtautua niihin, varsinkin kun Junichia meinataan viedä pois muiden naisten toimesta. Toinen tapaus olikin sitten Junichin lapsuusystävä, Sakuranbo, joka palaa saarelle sarjan alussa. Näiden ohella tyttökatraassa onkin sitten ylienerginen lupsakka tyttö, väkivaltainen tsundere, hänen hellä ja unelias isosiskonsa, herkkä ja haavoittuvainen kouluidoli sekä kissakorvainen sisäkkö (DO WANT), joka muuttui kissasta ihmiseksi sakura-puun voimasta, Yoriko.

Mikään näistä hahmoista ei oikeastaan ollut ärsyttävä, ja kaikki saivat verrattaen paljon skriiniaikaa. Sarjan 26:stä episodista noin 17:n ensimmäisen episodin aikana oli koko aika aika yllätyksellistä menoa (myöhemminkin pienemmässä määrin) - ja tosiaan, jokainen tyttö sai vähintään yhden episodin tarkempaa tiirailuaikaa. Jokaisella tytöllä tuntui olevan tunteita Junichia kohtaan, mutta kellään ei oikeastaan tuntunut olevan varsinaista pakkomiellettä herran suhteen, eikä Junichin tunteistakaan pahemmin selvää saanut - tämä piti mut tuolin reunalla aika hyvin, kun pohdin mitä tapahtuisi. Toinen hyvä aspekti tässä sarjassa oli se, että vaikka tämä olikin täysin hahmpohjainen tarina, ei sarjan juonen köyhyys ja käytännöllinen puute haitannut ollenkaan, ennakkoasetelman ollessa niin hyvä.

Jos jotain valitettavaa keksin, niin se on sarjan jaksotiheys. Meinaan 26:n jakson sisällä oli 3 täysfillerijaksoa, pari tylsempää jaksoa, sekä myöskin noin puolet jaksoista (varsinainen jakso) loppui @ 16:30, kun melkein jokainen jakso oli minuuteissa 24 pitkä. Toisinsanoen, puolet jaksoista kesti oikeastaan vain 15 minuuttia. Silloin kun mentiin, niin mentiin aika hyvällä tempolla, mutta sillonkun jarruteltiin, niin alkoi vähän jo vituttaa. Onneksi sarja oli käsikirjoitettu tarpeeksi hyvin, sekä sarjan toinen puolisko oli aika tiukasti toteutettu.


(1-10 skaala)

Overall: 7½/10
Melko arvaamaton, hyvin käsikirjoitettu, jokseenkin yllätyksellinen, toimiva annos koskettavaa draamaa yhdistettynä slapstick-huumoriin, romanssiin sekä muihin elementteihin. Ajoittainen fillerimäinen sisältö ja pienet ärsykkeet laskevat arvioita hitusen, mutta nautittavuus taattu, vaikkakin korostan että tämä anime ei sovi kaikille. Jos olet anti-shoujo vigilante - et tule pitämään tästä, mutta jos olet hahmopohjaisen romanssianimen fani - tulet pitämään tästä.

Tarina: 7/10
Omalla tavallaan yllätyksellinen, omalaatuinen, kun taas omalla tavallaan melko tyypillinen haaremi-asettelu. Tykkäsin sakura-puu teemasta.

Animaatio: 6/10
Ei huono, mutta ei mitenkään mairitteleva. 2003-produktiksi melko hyvä, värejä oli käytetty mukavasti, sekä hahmojen yksityiskohdat tarkkoja. Liikaa paikallaan olevia skenarioita ja taustoja, sekä liikkeen animointi kömpelöhköä paikoittain. Ei valitettavaa, mutta ei myöskään kehuttavaa tällä saralla.

Ääni: 9/10
Ääninäyttelijät hoitivat työnsä hyvin, tykkäsin kaikista. Hienompaa tässä on se, että sarjassa oli tarttuva OP/ending, sekä välimusiikit ja samplet oli hoidettu loistavasti. Pianomusaa ja muuta välissä - toimii.

Hahmo: 7½/10
Peruskasti sinänsä, tsundereista lapsuuden ystäviin ja muihin, mutta se miten hahmot esitettiin, toimi hyvin. Osa hahmoista kehittyi varsin mukavasti sarjan edetessä.

Nautittavuus: 8/10
Hyvin tasapainoinen setti komediaa, draamaa, itkua, naurua, mysteeriä ja hahmojen ja tunteiden kehittymistä. Pieniä ärsykkeitä siellä täällä, mutta positiivinen score tässä.

Suosittelen tätä sarjaa Shoujo-faneille ja romanssidiggareille - muut pysykööt poissa.

[Tounis]

Kattelin tossa Detroit metal city OVA kaikki jaksot läpitte.

Toi ei jotenki lähteny. Alkuasetelma oli kyllä helvetin hauska ja idea hinttipoppia kuuntelevasta / soittavasta deathmetal-keisarista on nerokas. Toteutus sen varmaan sitten kusi. Jos DMCn biisit ois ollu ees jotain oikeeta heviä eikä sellasta, millasena jotku musiikkia kuuntelemattomat urpot hevin ajattelee, oltais päästy ehkä nautittavuuden tasolle. Ihan hauskoja kohtauksia sarja kyl sisälsi, muttei oikeen hypensä ansiosta.

Piirrustusjälki oli imo aika rumaa.

jotain 7- tästä varmaan kouluasteikolla tulis

[Metsäjänis]

Hellsing

Aluks luulin tätä joksku ihmeen vampyyri sekoiluks missä ei oo mitää päätä eikä häntää, mutta sit ku aloin kattoo ni jäin heti koukkuun, toisin vain mieleenpainuvan alku themen ja piirtojänjen ansiosta.

Sarjan idea oli hyvä mutta juoni oli kyllä aika huono ja sekava jos sitä nyt ees oli, tai se ei ehtinyt edes alkaa sarjan aikana, johtuen siitä että anime tehtiin kun manga oli vielä alkuvaiheessa. Eikä ne ees päässy viel pääpahiksen kimpuun.

Spoiler:

(sarja loppuu siihen kun hellsing saa tietoonsa vampyyreitä organisoivan järjestön nimen.)

Toisin sanoen sarja loppuu kesken.

Tämän sarjan katsoin poikkeuksellisesti enkuks dubattuna, koska japanilaiset äänet oli niin persoonattomat, varsinkin Serasin ääni oli niin personaton ettei sitä kestänyt. Englantilainen ääninäyttely oli onnistunut harvinaisen hyvin, ja Seras kuulosti paljon mielenkiintoisemmalta kuin japaniksi näyteltynä.

8½ kouluarvosana-asteikolla

Nyt alan katsomaan sarjasta tehtyä ova versiota jonka tarina lähtee liikkeelle samasta pisteetä kuin tv-animekin mutta seuraa tarkemmin mangan juonta.
TV-anime siis munattiin täydellisesti kun sitä ei tehty edes valmiiksi, vaan aloitettiin alusta.

[Hekate]

Lucky Star

OHA-LUCKY!

Hmmh, mitähän tästäki sanois ettei Startardit suutu... sinänsä rentouttavaa vaihtelua, mutta lähes joka aspektissa tappavan tylsä anime. Juonta ei ollu, hahmot oli yhtä lukuunottamatta todella tympeitä, musiikillinen toteutus oli... *facepalm*, ja niin pois päin. En ymmärrä miksi tätä sarjaa hypetetään niin vitusti, Death Notenkin ylihypetys on ymmärrettävämpää. Jos jotain kivaakin pitää sanoa, niin referenssit muihin animesarjoihin oli hauskaa seurattavaa (etenkin jos niitä tunnisti) ja Konata oli kieltämättä varsin hauska hahmo. Konataan oli myös helppo samaistua ku se on niin nerd.

1-10 asteikolla vähä settiä:

Juoni: 0/10
Niin mikä juoni?

Hahmot: 2/10
Oikeasti hauskoja hahmoja oli Konatan lisäksi ehkä kaksi, niidenkään nimiä en muista. Loput olivatkin lähinnä ärsyttäviä.

Animointi: 8/10
Se myönnettäköön että animaatio oli toteutettu varsin onnistuneesti.

Ääni: 6/10
Vaikka ääninäyttelyssä yleensä ei ole juuri valittamista, niin lähes jokaisen hahmon ääni oli lähinnä ärsyttävä. Erityismaininnan ansaitsee Miyuki, ainoa oikeasti kivankuuloinen pimatsu koko sarjassa. Konatan äänestä en juuri pitänyt, mutta täytyy myöntää että se sopi ko. neidin luonteeseen.

Konata: 10/10
Konata oli loistava hahmo, animereferenssien lisäksi ainoa asia joka sai jaksamaan sarjan seuraamista.

Viittaukset muihin animesarjoihin: 7/10
En ilmeisesti ole kovinkaan otaku kun melko moni näistä jäi huomaamatta. Toiset oli ilmiselviä, toiset vähän ovelampia (Konata on kaappilesbo, se kattoo Strawberry Panicia jaksossa 7). Nämä ja Konata olivat ainoat syyt miksi koko sarjan katsoin.

Nautittavuus: 2/10
Sarja oli nautittavaa vain silloin kun Konata sai puheenvuoron tai sarjasta tunnisti jonkin animereferenssin, muuten homma oli melko tympeää, musiikillisessa toteutuksessakin ihan liikaa petraamisen varaa.

Overall: 3/10
Ju.

[unhola]

Lamune



Tää oli aivan ihana sarja. En usko että tästä sarjasta nauttii kovin suuri osa katsojista, mutta omalla kohdallani tämä oli täydellinen. Ehkä se sitten johtui mun mielialastani, mene ja tiedä. No oli miten oli, Lamune on seinen-henkinen romanssi, draama & slice of life -tarina, joka on erittäin hempeä ja rauhallinen katsottava. Sarja herätti mussa sellaisia tuntemuksia, mitä en ole tuntenut sitten katsottuani Ah! My Goddess!:n. Anime oli vaan omalla tavallaan niin hellyyttävä, ihana, rauhallinen ja hempeä, että itselle tuli sellanen raukea fiilis. (Vaikka nuossa kahdessa animessa ei toisaalta ole mitään yhtäläisyyksiä, juonellisesti).

Mitä taas Lamunen tarinaan itsessään tulee, niin on sanottava että se aspekti on itseasiassa aika minimissä. Toki siellä juoni, tapahtumapaikka ja aika toki on, mutta se on enemmänkin sivuseikka; Lamune on erittäin hahmovetoinen anime, jossa seurataan ihmissuhteiden kehitystä. Sarjan ennakkoasetelma on: pienehkö maaseutukylä Japanissa, jossa kaksi lukioikäistä ystävää käyvät koulua keskenään. Nämä ystävykset, Nanami ja Kenji, ovat molemmat tunteneet toisensa nuorista lapsista saakka, ollen ystäviä todella pitkään. Mutta viimeaikoina he sitten ovat alkaneet tuntea enemmänkin toisiaan kohtaan, vaikkeivat sitä itsekään tunnu heti tajuavan, eivätkä asiaa tunnusta muiden sanoessa siitä. Animessa siis seurataan näiden kahden suhteiden kehittymistä ja päivittäistä elämänkulkua. Joka jaksossa on myöskin flashbacki ajoilta kun molemmat olivat lapsia, joka mielestäni oli toteutettu erittäin hienosti.

Tähän vielä vähän yleisanalyysiä, 1-10 asteikolla:

Overall: 10
Kyllä, 10/10. En kymppejä heittele menemään kuin mitäkin rihkamaa, en tosiaankaan, mutta sarja oli yksinkertaisesti sopivan viihdyttävä, söpö, ihana, hellyyttävä, rauhallinen, hauska, pitääksen mut paikallani putkeen koko 12:ta jakson aikana, nauttien kyydistä alusta loppuun. Oon katsonut sarjan uudestaan jo noin kuusi kertaa, eikä scorea tee mieli vähentää.

Tarina: #?
Niin, se tarina.. Ei sinällään ole mikään maailman uniikein asetelma ja juoniprogressio, mutta tässä se on hoidettu niin hyvin. Päähenkilöt, Nanami ja Kenji, sekä heidän ystävänsä ja heidän elämänsä seuraaminen oli nautinnollista seurattavaa, joten ehkä joku 8/10 on korkein arvosana mitä anime jossa ei oikeasti ollut mitään varsinaista juonta voi saavuttaa, jos rautalangasta score väännetään kriittiseltä kannalta - mutta ei kannata ajatella asiaa niin.

Animointi: 7-
Hienosti ja laajasti käytetty väripaletti, söpöt naishahmot, sopivan yksityiskohtainen, vaikka silti melko karkea ja yksinkertaistettu animointijälki. Ei sinänsä parhainta tasoa, mutta nautinnollisesti animoitu, silti. Visuaaliset effektit, kuten auringonlaskut, yölliset valot ja tähtitaivaat sun muut oli kauniisti hoidettu. Ajoittain kömpelöhköä liikkeen animointia ja muuta pientä virhettä - huomaa että budjetti ei ollut korkein mahdollinen, mutta missään vaiheessa ei allekirjoittanutta haitannut.

Ääni: 9+
Kaikki ääninäyttelijät hoitivat hommansa hyvin; kaikkien äänet olivat miellyttäviä ja hahmoilleen sopivia. Nanamin ääni oli erityisen söpö. Animen OP ja ending oli kanssa tarttuvia ja hyviä, satunnaisista tunnelmallisista taustamusiikeista puhumattakaan. (Pääasiassa pianomusiikkia).

Hahmo: 10-
Originaalit hahmot? Ei. Hyvin toteutetut? Hell yes. Harvoin käy niin, että yksikään hahmoista ei ärsytä mua yhtään. Vaikka tässähän oli sinänsä peruskasti hahmoja, rauhallisesta ja kypsästä senpaista, tsunderemaiseen villiin, päähenkilön (Kenjin) serkkutyttöön, sekä ujoon tyttöön joka on ihastunut Kenjiin, luokan klovniin, joka toimi comedy-relief hahmona jne. jne. Ohessa mainitut sivuhenkilöt eivät kuitenkaan ole se aspekti, joka tekee hahmoista äärimmäisen nautittavan kokonaisuuden tässä animessa, sen paikan saavat päähenkilöt, Nanami & Kenji. Nanami on vähän uneliaan, hidasälyisen (muttei liian), naiivin ja hyväluonteisen oloinen pirteä liilahiuksinen tyttö, joka ei tunnu pärjäävän ilman Kenjiä oikeastaan missään. Nuoresta iästä asti Nanami on turvautunut Kenjin apuun, mitä hänen kasvattamaan peltoon tulee, puhumattakaan yhdessä kouluun menemisestä ja niin pois päin. Kenji sitten taas on enemmänkin vastuullisen, käytännöllisen, välittävän ja melko järkevän oloinen nuori mies, joka kuitenkin omaa lapsellisen, toisia härnäävän puolen. Ja useinhan hän juuri kiusoitteleekin Nanamia. Mulle tuli Kenjistä vähän mieleen Okazaki Tomoya Clannadista. Lisää tälläisiä päähenkilöpoikia, ketkä oikeesti tietävät mitä tekevät, tuppisuupaskiaisten sijaan.

Nautittavuus: 10+
Tämä menee jo itseni toistelun puolelle, mutta Lamune oli omalla kohdallani erittäin hellyyttävä katselukokemus. Kun vertasin tätä Ah! My Goddess!:n, meinasin lähinnä sitä söpöä tuntemusta, joka tulee siitä kun seuraa orastavan rakkauden alkua. Siinä missä A!MG!:ssä on Skuld jarruttelemassa Belldandyn ja Keiichin suhdetta, muun shounen slap-stick huumorin ohella, ei Lamunessa taas tälläisiä aspekteja ole. Päinvastoin oikeastaan; Nanamin ja Kenjin ystävät yrittävät hoputtaa heidän suhteen etenemistä. Tilanteet, jossa Kenjin ystävä, Hanato, kutsuu Nanamia ja Kenjiä mieheksi ja vaimoksi, sekä tilanteet jossa muut korostavat sitä miten hyvin he sopivat yhteen, josta Nanami ja Kenji punastelevat, oli huikean ihanaa katottavaa! En tiedä, innostun ehkä liikaa tän tyyppisistä jutuista, mutta silti..

Mikä animesta teki parhaan, oli se että tiesin heti ensimmäisestä jaksosta alkaen heti varmuudella, että Kenji ja Nanami tulisivat päätymään yhteen, mutta miten ja milloin? Se selviäisi vain katsomalla. Ja toden totta, heidän suhteensa pikkuhiljaa intiimiksi muuttuminen olikin sydäntä lämmittävää seurattavaa. Nanamista huomasi selvästi, että hän rakastaa Kenjiä syvemmin, mutta Kenjistä ei oikein alussa tietänyt. Pakko kuitenkin sanoa, että Nanami x Kenji paritus menee kevyesti omaan kaikkien aikojen top kolmoseen. Niin hyvä pari kyseessä on. <3

Loppusanat:
Joo, eiköhän tossa tullu taas jaariteltua pitempään kuin ajattelin alunperin jaarittelevani... Nooh, ei mahda mitään. Jos tätä animea pitäisi joillekin suositella, niin suosittelisin tätä pesunkestäville rauhallisen, aidon ja kauniin romanssin perään haikaileville. Takaan että suurin osa tätä katsovista tylsistyy kuollakseen, sillä tämä on erittäin rauhallinen ja hitaasti etenevä anime, missä ei juurikaan ole angstia, tarttuvaa dialogia (omalla tavallaan juu) tai mitään muutakaan. Hempeilyä alusta loppuun. Jos tosin luulet tykkääväsi tän tyyppisestä, hitaasti etenevästä romanssianimesta, niin katso kaikin mokomin. Muussa tapauksessa pysy kaukana poissa tai tulet pettymään.

[Tounis]

The Melancholy of Haruhi Suzumiya (Suzumiya Haruhi no Yuuutsu)

Ilmeisesti aika suosittukin anime. Lähtökohtana koulutyttö, jolla on mieltymys kaikkeen epänormaaliin, kuten alieneihin, aikamatkustukseen yms. omituisuuksiin. Siitä innostuneena hän perustaa SOS brigade -klubin, johon hän vetää mukaan Kyonin, kertojan roolissa olevan täysin normaalin lukiolaispojan. Klubiin liitetään automaattisesti myös yksinään SOS brigaden uusissa tiloissa klubiaan pitänyt hiljainen Yuki Nagato sekä pakollinen fanservice-blodi Mikuru Asahina. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta kaikista jäsenistä paljastuu aika mystisiä juttuja pidemmän päälle, ja aika sci-fiks mennään parhaillaan/pahimmillaan.

Tarina: 7
- Itse stoorille ei tuntunut löytyvän tilaa tässä sekoilun ytimessä. Juonea ei ollut nimeksikään, vaan pääasiassa keskityttiin vaan seurailemaan kaikkia satunnaisia tapahtumia, mitä klubille sattui. Varsinaisia huippukohtia tai loppuratkaisuakaan ei tarjota.

Hahmot: 9
- Sarja elää hyvin pitkälti hahmojensa pohjalta. Päähahmoviisikosta yhtäkään ei jätetty millään tavalla varjoon, vaan jokainen oli oma hauska persoonansa ja mielenkiintoinen seurattava. Vaikka hahmot näyttävät hyvin tavanomaisilta, oli kaikissa kuitenkin hauskoja pikku yksityiskohtia persoonassa. Sivuhahmot eivät jääneet mieleen juur mitenkään, vaikka niitä liuta olikin. Ne sivuutettiin ennemminkin välttämättömänä pahana.

Muut seikat: 8
- Ulkoisesti sarja oli mukavasti animoitu ja nätin näkönen. Miljööt ja muut eivät mitenkään mieltäylentävän ihmeellisiä olleet, mutta menivät ihan mukavasti sellaisena perinteisenä tapahtumamiljöönä. Ei huono, muttei jännittäväkään. Ajoi asiansa. Animointi oli taidokasta ja yksityiskohtaista, olikohan kolmedeetäkin taas mukana? Musiikit eivät olleet ihmeellisiä, en jaksanu kahdesti kuunnella.

Yhteensä: 9
- Loppujenlopuksi sarja oli sangen nautittavaa katseltavaa kaikessa lyhykäisyydessään (14eps). Tylsistymiä ei juurikaan päässyt tulemaan ja "juonenkäänteet" piti mielenkiintoa jotenkuten yllä.

.. Sry for surkea arvostelu, ei jaksanukka panostaa. : )

[Tounis]

Kattelin pari sarjaa tossa kans : E josny nopeesti jotain kommenttia.

Chobits
- Kunnon hyvän mielen sarja. Koko 26 episoodinen tarina piti otteessaan sangen onnistuneesti, ottaen huomioon ettei mitään oikeestaan tapahtunut ennen loppua. : ) Kokoajan sitä odotti että jotain kamalaa selviää Chiin menneisyydestä, mutta kun siittä vihdoin puhuttiin, ei se niin pahaa ollutkaan. Juoni siis toimi. Jaksot oli aika irtonaisia kokonaisuuksia, joissa kyllä komediallisuutta ja hauskoja tilanteita riitti. Hahmot oli suurimmaks osaks mielenkiintosia ja mukavia, ja Chi on niin KAWAIIIIIIIIII!!!!!!!!!1. Hideki on kans ihan hauska poju. Ja öö. Loppuratkasu oli hyvä ja jätti sarjasta hyvän maun. Suosittelen kaikille, jotka kestää vähän hömppää (menemättä kuitenkaan liian hömpäksi btw. On itse tarina kuitenkin aika koskettava).

---

EF - a tale of memories.
- Ja sitten vakavampiin ympyröihin. Visuaalisesti tää anime oli varmaan hienoin mitä oon nähny. Värejä on käytetty erittäin paljon ja erittäin taitavasti ja animointi toimii. Juonta ei varsinaisesti ollut, seurailtiin vaan eri tyyppien suhteiden kehittymistä ja sillai. Sarja jätti hyvän maun ja hyvän mielen, vaikka välillä käytiin ihan kyyneleiden partaallakin. Chihiro on ihku ;_;

(paskaa kommentointia aamutuimaan <3)

[Tounis]

Kukaan muu ei kato animee enää ?

Elfen lied
Taitaakin olla katsotuimpia animeja suomessa tämä Elfen lied. Tarinaa en siis jaksa selittää. x_x

Tän kun latasin, pelkäsin että joudun katteleen loppumatonta verimässäilyä yms. tylsää shaissea. Onneksi olin väärässä. Vertahan tässä lensi toki luvattoman paljon ja irtoraajojen katselu aiheutti pientä inhoreaktiota MUTTA ne ei ollu sarjan pääasia, lähinnä välttämätön paha. Juoni ja idea itsessään olivat erittäin hyviä, ja hahmokaartikin mielenkiintoinen Yukia lukuunottamatta. Tarinassa limitty hyvin menneet ja uudet tapahtumat ja loppu oli vaikuttava, mutta jätti kysymyksiä auki. Oikeastaan kaikin puolin sangen hyvä animesarja! Piti otteessaan paremmin kun monet. Tykkäsin.

PS. Sarjassamme paskat arvostelut jatkuu, ei noista oikeen osaa sanoo mitään. : ) Hypettää vois tietty, senverran vaikuttuneena tuun aina selittään tänne just loppuratkasun jälkeen. : DDD

[Hekate]

^ Nice triple post.

Välipäivätiirailut:

Fate/Stay Night

Jep jep, täyden kympin 24ep sarja lähes joka aspektissa. Oon heittäny jo tarpeelliset ihkutukset (Saber <3<3) F/SN-triidiin.

Maria-Sama Ga Miteru



The maidens who assemble in the Virgin Mary's garden today, too, pass through the tall gates with angelic smiles on their faces.
The pure bodies and minds are wrapped in dark-colored school uniforms.
The pleats on their skirts and their white sailor collars should always be tidy. Walking slowly is preferred here.
The Lillian's Girls' School is a garden for maidens.

... really, now?

Jep jep, hommasin Marimiten joskus tyyliin vuosi sitten ja vasta nyt voitin oman laiskuuteni ja sain sen katsotuksi. Täytyy myöntää että nyt hieman kaduttaa etten ole ko. sarjaa katsonut aikaisemmin. Marimite on kuulemani mukaan varsin korkealle arvostettu shoujo-ai -sarja eikä suotta. Animaatio ja piirtotyyli olivat varsin näyttäviä ja tyttörakkausdraamailu oli erittäin hyvin toteutettu, puhumattakaan itse hahmoista. Erityiskiitoksen ansaitsee viulu- ja/tai pianomusiikki joka soi usein taustalla, luo juuri samanlaisen haikean tunnelman kuin vastaava Strawberry Panicissa. Homman tahti ei ehkä sovi kaikille, mutta jokainen Strawberry Panicin nähnyt kestää kyllä katsoa tämänkin sarjan. Syvempää analyysiä en just nyt jaksa kirjoittaa, kaikkiaan erinomainen 13 jakson shoujo-ai. Näitä lisää.

Yumi-chan on ihana <3 (Ylläolevassa kuvassa ensimmäinen vasemmalla)

Maria-Sama Ga Miteru - Haru

Kakkoskautta kehiin samantien. Muuten homma oli hyvin paljolti niinkuin ykköskaudessa, mutta jo olemassaoleviin hahmoihin syvennyttiin vielä enemmän kuin ykköskaudessa (ja siitähän meikä diggaa), muutama uus chicksi ilmaantuu kuvioihin ja angstia on paljon enemmän. Silti, pidän kakkoskautta parempana kuin ykköskautta nopeamman suhde-etenemisen ja vastaavan vuoksi. Marimite: Harussa oli myös yksi koskettavimmista lopuista ikinä, sellaisia pitäisi olla enemmän.

Joskus sitten ne muutkin kaudet tulille, nämä on pakko nähdä.
Ja ykköskauden mukaisesti tässäkin oli 13 jaksoa.

Lamune

Unhola onkin jo syväanalysoinut tämän sarjan, ja aikalailla komppailuksi menee munkin osalta. Tosin, yksi asia on pakko mainita:

... söpöt naishahmot...

UNDERSTATEMENT OF THE CENTURY!
Lamunen naishahmot oli niin ylimaallisen söpöjä ettei mitää rajaa, joka jaksossa oli vahintään neljä eri kohtausta joissa mun piti ihan aikuisten oikeasti tarrata tyynyyn ja halata sitä etten kuolisi niihin Kawaii Overloadeihin™ Hanyuu-imitaatiota unohtamatta (Hau hauauuu~!). Eli siis ihan lyhyesti Lamune on täynnä parasta mahdollista söpöilyä mitä animessa voi olla: sitä ei olla umpattu minnekään väkisin niinkuin esim. jossain Lucky Starissa, se on vain yksinkertaisesti läsnä. Juoni kävi ehkä joissain kohdissa vähän tylsäksi, mutta päähenkilöiden suhdetta ja sen etenemistä seurasi mielellään hitaasta tahdista huolimatta. Jälleen, loppuratkaisu oli erittäin koskettava, lähes samaa tasoa kuin SP! ja Marimiten kakkoskausi.

Joka aspektissa erittäin hyvin toteutettu, kaikin tavoin ihana anime jonka katsominen vaatii korkeaa Kawaii Resistancea™ ettei sitä katsoessaan kuole.
Unhola perkele, jotain varotusta ens kerralla!

[Tounis]

Baccano!


Baccano, eli "stupid commotion" on todellakin sitä itteensä, miltä kuulostaakin. Hyvin sekalainen sarja erilaisia tapahtumia, joissa aika, henkilöt ja meininki vaihtelee tiuhaan tahtiin. Välillä naureskellaan varasduo Isaacin & Mirian hölmöille sekoiluille, välillä seuraillaan mafioitten keskinäisiä sotimisia ja välillä ollaan kaiken baccanon ytimessä, Flying Pussyfoot -junassa 1930-luvulla, johon kaikkien henkilöiden tarina tuntuu enemmän tai vähemmän liittyvän, katselemassa kun miehiä lakoo milloin mafian, milloin salaperäisen Rail Tracerin toimesta. Fantasiahäröilyn läsnäoloa ei myöskään uskalla kiistää, kun 1700-luvulla itsensä kuolemattomaksi saaneita alkemisteja tuntuu pamahtelevan kehiin.. stupid commotion tosiaan.

Genre on siis jotain toiminta / mafia / komedia / fantasia -tyyppistä.

Animen hahmokaarti oli hyvää. Ensimmäistä kertaa alkutekstejä katsellessa meinas itku päästä, kun hahmoa tuotiin vaan hahmon perään. Miten 13 episoodia riittää esittelemään ja syventämään tällaseen läjään päähahmoja? Ei se ongelmitta sujukaan, mutta jokaisen hahmon ainakin tunnistaa loppua kohden, ja tietää ketkä on kavereita keidenkin kanssa, ketkä ovat kuolemattomia ja ketkä muuten vain häröilevät mukana tai ovat uhrien asemassa. Päähahmot, joita oli kyllä melkonen läjä, olivat kaikki mieleenpainuvia ja persoonallisia, mutta meikäläisellä parhaiten mieleenjäi edelläkin mainittu käsittämätön varasduo Isaac ja Miria. Heillä on hyvin mystisiä päähänpistoja, he varastavat kaikkea mitä nyt vain mieleen tulee, ja kaikesta järjettömyydestä huolimatta aina vieläpä onnistuvat. Hauskaa seurattavaa, vaikka Mirian ääninäyttelijä olikin ärsyttävä kimittäjä. : > Muutkaan hahmot eivät varsinaisesti jääneet varjoon. Nuori itkupilli-Jacuzzi oli hauska, mutta kovapintainen nuori otus ja vähän samanlaista, mutta charmikkaampaa tyyliä edustanut Firo-nuorimies oli tyylitajuinen ja mukavanoloinen kaveri.

Juoni oli hyvä. Paljon muuta siitä ei kerennyt edes irti saamaan, sarjan esitystapa oli niin hajanainen ja sekava, että itse juoni jäi vähän varjoon omituisten yhteensattumien myötä. Sarjassa oli kuitenkin paljon hauskoja yksittäisiä kohtauksia ja tapahtumia, hauskoja yhteensattumia ja eeppisiä taisteluita, niin että juonta ei välttämättä tullut edes niin ikävä. Alkemistien läsnäolo sekotti pakkaa sangen onnistuneesti, ja senmyötä osa juonesta meni aivan ohi.

Ulkoisesti kaikki jaksot tuntu olevan pääväriltään rehellisesti harmaita, tai sitten ruskeita. Oikeen teollistuneen mafiakaupungin värit, mutta silmiä se ei juuri helli. Väripaletissa ja visuaalisessa puolessa olis siis ollut mukavasti toivomisen varaa, mutta onneks menevä jazz-musiikki pelastaa päivän. Openingi ainakin on mukavan menevä kipale!

Pisteet: 9/10

Vaikka sarja viihdytti monilla osa-alueilla etenkin hahmokaartin takia, se jäi silti sangen ontoksi ja sekavaksi tarinankerronnan osalta.

PS. Kattelin myös Tengen toppa gurren lagannin ja Toki wo Kakeru Shoujon, mutta en jaksa kirjottaa niistä ny. : DD

[Latiaz]

Bokura ga Ita

Genre: Drama, romance ja ripaus komediaa

15-vuotias Nanami rakastuu Yanoon, joka on koulun suosituin poika. Näiden suhdetta seurataan 26 jakson verran. Mukaan mahtuu muutamia kavereita ja paljon ongelmia, jotka yrittävät pitää kiinnostusta yllä. Yanon entinen tyttöystävä kuoli vajaa 1v ennen Nanamin ilmestymistä, ja siitäkin riittää molemmin puolin keskustelua. Yano oli imo aivan kaamea henkilö. Loppuun asti ihmetytti, että miten sitä voi kukaan kestää.

Kömpelöhkö shoujo-seinen-anime. Seinen-puoli oli melko keskivertokatsottavaa, välillä liika shoujomaisuus oli kyllä vähän kyllästyttävää. Hahmot ovat jälleen melko perus kopioita samantapaisista sarjoista, ei mitään erityisen uutta tai hienoa. Animointi ja piirustusjälki ovat melko keksitasoa, shoujomaisuus näkyy kyllä (liiankin) selvästi piirtojäljen pehmeydessä ja taustoissa.

Kun sarjan loppu lähestyi, pelkäsin, että sarja onnistutaan vielä pilaamaan sillä täydellisesti. Onneksi loppu oli mikä oli, jäi aika neutraalit tunteet siitä. Mystisesti koneelleni ilmestyneiden animejaksojen lisäksi olin myös saanut muutaman sivun mangasta, jossa kerrottiin sen loppuratkaisu (mangaversio jatkaa vielä siitä, mihin anime päättyy). Täytyy kyllä myöntää, että ne kun luki läpi, niin alkoi jo itkettämään. Suosittelen ehdottomasti niiden vilkaisua tämän animen katsomisen jälkeen!

Tälle annoin arvosanaksi 3,5 / 5. Ihan riittävän hyvä anime kuluneelle 1,5 kuukaudelle.

[unhola]

Full Metal Panic! The Second Raid



Joo, elikkä kyseessä on suora 13:n jakson mittainen jatkumo FMP!:n 24:n jakson ykköskaudelle. Loistavaa, loistavaa, on ainoa mitä tässä vaiheessa voi enää sanoa. Siinä missä ykkösosa oli viihdyttävä ja hyvä katselukokemus (8/10), oli tällä kertaa lopputulos sitäkin parempi. Hommahan jatkuu ihan samallatavalla, eli meininkinä on draamaa, toimintaa, mechailua ja ripaus komediaa & romanssia.

Pieni analyysi vielä 1-10 asteikoilla:

Overall: 9
Lyhyesti sanoen; helvetin hyvin käsikirjoitettu, kaikin puolin hyvin toteutettu, viihdyttävä ja mukaansatempaava sarja. En oo mechafani, mutta tässä ei häiritse yhtään, ihan makeeta kateltavaa sekin osasto.

Tarina: 9½
Anti-terroristi/konflikti-järjestö, MITHRIL kohtaa ongelmia operaatioillaan, kun joku toinen tuntematon järjestö järjestää aseita tai vuokraa palveluksiaan terroristeille ja muille, kun MITHRIL:n resurssit eivät meinaa riittää tätä järjestöä vastaan. Tarina seuraa MITHRILin operaatioita, sekä samaan aikaan kahden päähenkilön, joista toinen on MITHRIL:llä ja toinen lukiolaistyttö, tunne-elämää. Totta puhuen en ole koskaan nähnyt näin tiivistä ja intensiivistä 13-jaksoista, koska tässä ehtii tapahtumaan ihan uskomattoman paljon asioita, eikä se silti tunnu hoputetulta. Päinvastoin; tarina laahaa (hyvällä tavalla) joskus pitempäänkin, mutta kun tapahtuu niin sitten kanssa tapahtuu. Upeasti käsikirjoitettu.

Animointi: 9
Parempi, yksityiskohtaisempi ja tarkempi animointi kuin FMP! ykkösosassa - joka jo silloinkin oli hyvin animoitu. Värejä on paljon, yksityiskohdat on tarkkoja, valoefektit on hoidettu kauniisti, samoin kuin taistelut - ei valitettavaa.

Ääni: 8+
Opening & Ending ihan tarttuvia ja hyviä biisejä, ääninäyttelijät loistavia, taustamusiikki loistaa poissaolollaan. Se tässä juuri olikin suurin puute, taustamusiikki nimittäin. No, ääninäyttelijöiden ollessa loistavia, oli pelkkää dialogiakin mukava seurata, vaikka joissain taistelukohtauksissa messevä taustamusiikki olis nostanut osakkeita kovastikin. Dialogista puheen ollen, sitä on tässä sarjassa aivan perkeleen paljon. Harvoin joutuu lukemaan niin paljon kun nyt jouduin lukemaan subtitlejä, TSR:ää katsoessani.

Hahmo: 9+
Sagara Sousuke & Chidori Kaname, meidän päähenkilömme, on varsin mainioita hahmoja! Sousuke on 17-vuotias MITHRILin kersantti, joka FMP:n ykkösosassa sai tehtäväkseen vahtia Chidori Kanamea, 16v lukiolaistyttöä, ulkoisilta vaaroilta, soluttautuen tämän kouluun undercover hommiin (tosin Chidori on itse tietoinen MITHRIL:stä ja Sousuken tehtävästä, muut eivät). Tästä siis jatketaan; Sousuke 'suojelee' Chidoria koulussa, samalla kun hän hoitaa MITHRILin tehtäviä muualla. Chidorin ollessa varsin temperamenttinen tyttö ja Sousuken ollessa jäykkä ja sotilaallinen tyyppi, hauskoja tilanteita näiden kahden välillä taas syntyy koulussa. : D Mutta muutakin kuin hauskuttelua mahtuu mukaan, sillä Sousukella ja Chidorilla on tunteita toisiaan kohtaan, jotka eivät tosin kovin helposti tule ilmi heille itselleen. Muita hyviä ja mielenkiintoisia hahmoja FMP! TSR:ssä oli esimerkiksi tohtori Gates, joka on salamyhkäisen vihollisjärjestön miehiä. Gates on varmaankin hulluimpia hahmoja mitä olen nähnyt, voiden ampua omalta palvejiltaan aivot pihalle huvin vuoksi, tai heittäen sotilaan alas helikopterista havainnolistuksen vuoksi, tai jopa laulaa Ave Mariaa kun hänen alaisensa tappavat "liikekumppaneita" keskellä kirkasta päivää. Tämä äärimmäisyyksin vedetty hulluus tekee hänestä kyllä vähintääkin mielenkiintoisen hahmon.

Nautittavuus: 10-
Räjähdysherkkää toimintaa, tarttuvaa dialogia, voimakkaita tunteita, nopeasti eteneviä jaksoja, hitaasti valuvia jaksoja - niin perkeleesti kaikkea 13:ssa jaksossa! Pari jaksoa oli lähes kokonaan omistettu Chidorin ja Sousuken hassutteluun koulussa, siinä missä pari jaksoa oli jopa karmaisevaa ja koskettavaa seurattavaa, kun Chidorilla ja Sousukella oli omat ongelmansa. Näiden oheen mahtuu niin paljon itse toimintaa ja juonellista kehitystä, että en voi kun nostaa hattua käsikirjoittajalle. Miinus tulee ehkä muutamasta vähemmän kiinnostavasta kohdasta, jossa käydään strategisia sotilasjuttuja läpi, jossa piti ihan tosissaan seurata raskaahkoa dialogia paljon, että pysyi kärryillä. No, ei se mitään.

Loppusanat:
Loistava parannus FMP!:n nähden! TSR oli upea sarja, ei ihan klassikkoainesta, mutta helvetin viihdyttävä ja hyvä sarja silti. Ei ehkä ylipäätään niin mun juttu tälläset mechailut, mitä animeen tulee, mutta siihen nähden TSR oli varsin loistava. Tämä sarja tarjonnee lähes kaikille ainakin jotain, joten suosittelen katsomaan, kunhan 24-jaksoisen FMP! ykkösosan jaksaa katsella. Tämä on (melkein) suora jatkumo siitä nimittäin. Jos vähäänkin tykkäät toimintapitoisesta animesta, mechoista - katso ihmeessä. Romanssin perään haikaileville ei tarjota ehkä ihan tarpeeksi täytettä, eikä myöskään high school slap-stick huumorin perään etsiville, mutta kahden ensinnämainitun ohella muut elementit kyllä antavat loistavan mausteen. Jos huumoria hakee, kannattanee katsoa Full Metal Panic ~ Fumoffu (13-jaksoinen komedia-adaptio FMP-hahmoista, jossa esitellään normaalia highschool elämää "vakavan" tarinan sijaan). That is all.