Kirjoittaja Kahvimuki » 05.10.2011, 16:17
David ja Leigh Eddingsin Althalus: matka maailman ääriin tuli lukastua eilen loppuun. Kehnonpuoleinen kirja kyllä, ois voinu jäädä välistäkin. Tylsät hahmot, kehno juoni jne. No, ei siitä sen enempää...
--------
Tällä hetkellä kesken on George R. R. Martinin Tulen ja jään laulun ensimmäinen osa, Valtaistuinpeli. Yli 500 sivua luettu. Pettymykseksi osottautunu valitettavasti: hahmot, joita kirjassa seurataan, ovat tylsiä ja heihin ei pysty samaistumaan, lukuun ottamatta paria parempaa hahmoa. Kirjan lapset ja nuoret vaikuttavat ikiänsä vanhemmilta, mikä on tietysti huono juttu. Siltikin kenties paras kaikista hahmoista on 9-vuotias tyttö. Suuri osa kirjan hahmoista on myös turhan itsekkäitä ja heitä kiinnostaa pääasiassa kunnia, raha ja/tai valta ja juuri kehenkään ei voi täysin luottaa. Tuntuu kuin Martin olisi pyrkinyt saamaan hahmoista mahdollisimman realistisia, mutta mennyt siinä liian pitkälle, ja tehnyt hahmoista sen sijaan jopa epärealistisen ikäviä. Ja koska hahmoihin ei pysty samaistumaan, heidän kohtalonsakaan ei kiinnosta erityisen paljon. Se taas vie jännitystä pois. Jännitys taas perustuu suurimmaksi osaksi väkivaltaan, jota kirjassa viljellään turhan kevyesti. Ehkä Martin ei keksinyt muuta keinoa saada kirjaan jännitystä.
Kirja keskittyy pääasiassa valtaistuintaisteluun ja fantasiakirjoille tyypillinen seikkailuhenki jää pois, vaikka esipuhe sitä vähän lupailikin. Valtaistuintaistelu ei parhaassa tapauksessa olisi huono idea, mutta tässä kirjassa se on jotenkin liian... julma kai on paras sana kuvaamaan sitä. Julma tai kylmä. Lämminhenkistä seikkailua, jossa hyvät ystävykset matkaavat maailmassa, jossa kaikki on mahdollista, on siis turha kenenkään tältä kirjalta odottaa. Tai mitään sinne päinkään. Kaiken kaikkiaan juoni on muuten ihan hyvä, mutta ripaus lämminhenkisyyttä tekisi kaikesta parempaa. Enkä tarkoita sillä, että kaiken pitäisi sujua mukavasti ja vihollisten olla tyhmiä ja seikkailun olla ratkiriemukasta voitosta voittoon -meininkiä, vaan sitä, että kirja ei olisi noin kylmä, ja hahmoihin voisi kiintyä, niin jännittäisi enemmän, miten lopussa käy. Kirjan maailmaista Martin on tehnyt ikävän, jossa lähes kaikki kaikki ajavat vain omaa etuaan. Lähinnä naurettavaa ja epäuskottavaa synkistelyä.
Hyvin epätyypillinen fantasiakirja siis kyseessä ja kun kaikkeen edellä mainittuun lisätään vielä huono seksi, niin keitos on valmis. Ja keitos on täysin yliarvostettu, jos multa kysytään. Mutta jos kirjassa (tai leffassa) on väkivaltaa ja seksiä (huonoa), niin toki se myy. En usko, että tämä kirja uppoaa niinkään kypsempiin kukijoihin vaan pääasiassa nuorempaan porukkaan. Ei tietenkään pitäisi arvostella ennen kuin on lukenut koko kirjan, mutta tuli nyt tehtyä niin. En pysty uskomaan, että loppu muuttaa suhtautumistani parempaan suuntaan. 2/5 antaisin juuri ja juuri. Kaipa silti luen loppuun.
