Tarina: Firallonin matka

Asukkaiden kertomia tarinoita ja runoja.
Alueen säännöt
viewtopic.php?f=18&t=60

Tarina: Firallonin matka

ViestiKirjoittaja Valokaapeli » 18.06.2011, 16:29

Mä rupeen nyt kirjottelee tänne snadii tarinaa, jonka tuun mitä varmimmin julkasee täällä luvuittain. Alotan sen julkasemal prologin, joka jossei nyt niin toivottavasti ainakin myöhemmäs vaihees tulee omalt osaltaan avaamaan mun kirjotuksii. Ihan inspiraatiost riippuen tuun julkasee uusia lukuja, jotka tulevat olemaan prologia huomattavasti pidempiä.
Ensimmäinen luku on viel työn alla mut valmistunee ennen juhannusta.
Ei mulla muut. :arrow::

Prologi
84 vuotta sitten

Spoiler:
Heidän tuntemansa maailma oli vajonnut kaaokseen ja epätoivoon.
Ihmiset sotivat toisiaan vastaan. Suvut sotivat keskenään. Veli veljeään vastaan. Kaikkien niiden hirveyksien keskellä haltiat koettivat pysyä elossa. Heidän oli pakko joko kätkeytyä tai sopeutua muuttuneeseen elämänrytmiin, elämä oli jatkuvaa kamppailua kohti seuraavaa päivää.
Kääpiöt olivat kadonneet omiin piiloihinsa, hautautuneet syviin luoliinsa, huomattuaan, että tämä sota ei olisi voitettavissa. Yli puoleen vuosisataan heistä ei ollut liikkunut huhupuheitakaan. Mutta he olivat yhä jossakin; seurasivat, kuuntelivat, tunnustelivat. Odottivat omaa aikaansa, josko se joskus tulisi.
Haltiat tekivät kaikkien kauhujen keskellä myös hyviä tekoja. Pelastivat jonkun pelastettavissa olevan. Korjasivat jotakin korjattavissa olevaa. Pala palalta he koettivat parantaa maailmaa, tehdä siitä paremman paikan elää.
Mutta riittikö se, sillä koko maailma näytti vaipuneen pimeyden vaippaan. Heidän hyvät tekonsa valaisivat vain häviävän pienen hetken.
Ealrianin manner oli hajonnut riitaisiin kaupunkivaltioihin, joita kaiken sen pimeyden alkuun pannut Dreanera sorti. Näennäisen itsenäiset kaupunkivaltiot sotivat loputtomia sotiaan toisiansa vastaan. Kaupunkeja hallitsivat Dreaneralle uskolliset miehet ja viimekädessä Dreanera itse. Lyhytikäiset nukkehallitsijat olivat teennäinen yritys antaa ymmärtää kansan hallitsevan.

Heidän tuntemansa maailma oli vajonnut kaaokseen ja epätoivoon.
Niin ei kuitenkaan aina ollut ollut. Eikä aina tarvitsisi olla. He joutuisivat tekemään kauan töitä sen eteen. Se saattaisi onnistua. Mutta se tulisi olemaan vaarallista ja väkivaltaista. Ja he tarvitsisivat siihen Aranuksen.

1. Luku

Spoiler:
Oli vasta alkusyksy, mutta mies pysähtyi sitomaan viittansa tiukemmin ympärilleen. Pakkanen oli kiristänyt otettaan sen kahden viikon ajan, minkä hän oli matkannut lumen peittämien vuorten keskellä päämääränään Ealrianin mantere ja sen pohjoisin maakunta, Qilrian. Hänen olisi kiiruhdettava ennen kuin vuotuiset myrskyt rupeaisivat riehumaan, ne peittivät väsyneeltä matkalaiselta kaiken näkyvyydestä tiehen.
Mies jatkoi patikointiaan myöhäiseen yöhön asti ja aikaiseen aamunkoittoon asti, väsymättä ja lepäämättä hän matkasi kohti Valarfenin metsää, sillä siellä heidän tarinansa voisi alkaa. Epävarmuuden vaivatessa matkalaista hän kohotti kasvonsa etsiäkseen taivaalta suurta Iltatähteä, sillä se näytti suunnan uupuneille matkalaisille.
Taivalta ei ollut enää pitkälti jäljellä. Hän näki tien jo alhaalla edessään. Mikäli hän pääsisi suorinta reittiä alas niin hän olisi perillä jo ennen kuin yö koittaisi. Se olisi yhden matkan loppu ja seuraavan, suuremman ja merkittävän, alkusoittoa.

Kauppias kulki saattueensa kanssa kohti Kosomin satamakaupunkia. Hän ei liiemmin pitänyt valitusta reitistä, sillä toisella puolella tietä oli ikilumen peittämä vuoristo; huhuttiin että se joka sinne jalallaan astuisi, ei enää koskaan kulkisi kuolevaisten mailla. Toisella puolella taasen oli synkkä ja sankka metsä. Kauppias ei uskonut huhuja, joita ihmiset levittelivät. Joka tapauksessa, hän ei mielellään kulkenut sitä kautta, sillä se oli pidempi.
Hän ei olisi nytkään lähtenyt sitä kautta kulkemaan, ellei eteläisellä tiellä olisi ollut jo pidemmän aikaa levottomuuksia. Pohjoisessa oli aina ollut kahakointia, se ei ollut ikinä täysin alistunut Dreaneran ikeen alle, mutta tämä oli jotakin uudenlaista. Levottomuudet eivät olleet pelkkää päämäärätöntä sodan lietsontaa, vaan pelottavan suunnitelmallista.
Niin kauan kuin levottomuuksia ilmeni, kauppias mieluusti kiersi hieman kauempaa ihan jo senkin takia, että hänellä oli tavallista arvokkaampaa tavaraa mukanansa. Tavaraa, hänen palkkionmetsästäjänsä olivat monen vuoden tauon jälkeen saaneet vangittua haltioita. Heistä maksettaisiin painonsa arvosta kultaa ja enemmänkin mikäli hän löytäisi oikean ostajan.
Hän oli reilun sadan vuoden iässään jo tarpeeksi viisas välttääkseen turhia vaaroja, mutta yhtäkaikki tarpeeksi järkevä ollakseen uskomatta kaikkea, mitä kiertolaiset aterian toivossa satuilivat metsästä ja vuorista.

2. Luku

Spoiler:
Firallon oli jo lähes perillä. Seuraavan polunmutkan takaa hän olisi jo aivan metsän laidalla. Hän oli väsynyt, matka oli ollut vaativa. Vaativampi kuin hän olisi luullut eikä hän toivonut muuta kuin, ettei olisi tehnyt vaellustansa turhaan.
Firallon oli käynyt jumalten pyhäkössä; hän oli uhrannut jumalille, rukoillut heiltä apua. Raban oli halunnut hänen tekevän sen, mutta heillä ei ollut mitään takeita siitä olisiko viesti mennyt perille. Tulisiko heille apua?
Tehtäväänsä miettiessään Firallon kulki viimeisenkin mutkan kautta perille vain yllättyäkseen. Metsän laitaa pitkin kulki muinainen tie, jota ei ollut sodan jälkeen käytetty. Nyt hänen yllätyksekseen tietä kulki kauppiaitten kulkue. Orjakauppiaiden. Haltioita oli saatu kiinni.
Firallon hymyili itsekseen. Rabanin jaettua tehtävät, hän oli aluksi ollut jokseenkin pettynyt. Hänen tehtäväkseen oli langennut jumalille uhraaminen. Se oli arvokas tehtävä, mutta vaaroja himoavalle nuorukaiselle kohtuuttoman tylsä. Vaarat olivat lähinnä purevassa pakkasessa ja lumiseen vuoristoon eksymisessä. Mutta nyt hänellä oli mahdollisuus tuoda Rabanille enemmän kuin oli suunniteltu.
Hänen kätensä eksyi kuin itsestään miekkansa kahvalle ja sitten, lähes yhtä nopeasti hän otti jousensa esiin. Haltioita oli ainakin seitsemän ja reissussa rähjääntyneitä palkkionmetsästäjiä oli tusinan verran. Vaunuissa saattoi olla vielä muutamia lisää.
Firallonin mieliksi ja palkkionmetsästäjien harmiksi hänellä oli vain kahdeksan nuolta jäljellä. Jousellaan hän olisi voinut hoidella miehet siististi ja nopeasti. Nyt hän joutuisi heidän harmiksensa käymään lähitaisteluun. Miehet olivat toki mitä luultavimmin kovia kokeneita, karaistuneita ja osaavia miekkailijoita. Mutta Firallon tiesi, ja niin tietäisivät pian miehetkin, ettei heillä olisi mitään mahdollisuutta häntä vastaan.
Hän jännitti jousensa äärimmilleen ja tähtäsi. Miehet alhaalla eivät olleet vielä huomanneet häntä. Firallon lähetti nuolen matkaan ja seurasi kuinka se osui maaliinsa, ensimmäisenä ratsastaneeseen palkkionmetsästäjään.
Rivakasti karavaania kohti kulkiessaan hän ampui vielä kaksi nuolta miehiin. Kapealle tasangolle, ikiroudan ja vehreän metsän välissä, päästyään hän oli harventanut palkkionmetsästäjiä jo kolmasti ilman, että hän oli edes ehtinyt heidän jousiensa nuolenkantaman sisäpuolelle.

Quintus kirosi niin mielessään kuin kovaan ääneenkin. Hän oli pelännyt takaiskuja, muttei ollut osannut kuvitellakaan mitään tämänkaltaista.
Hänen oli vain oletettava, että vuorilta tuleva mies oli hänen haltioidensa perässä. Eikä se huojentanut hänen sydäntään yhtään. Tuo tuntematon mies oli surmannut häneltä jo kolme hyvää, kokenutta miestä.
Eikä tuo mies ollut vielä edes heidän nuolenkantamansa sisällä! Quintillus, hänen veljenpoikansa, oli ampunut yhden nuolen miestä kohtaan, mutta hänen nuolensa kantoi aivan liian lyhyen matkaa. Vastineeksi siitä, hän oli saanut maksaa tuosta yrityksestä hengellään nuolen lävistäessä hänen kaulansa.
Quintus katsahti taaksensa ja näki haltioiden seisahtuneen. He eivät mitenkään pääsisi pakoon tuolta mieheltä. Hevosia heillä oli vain puolentusinaa, mutta saattue matkasi neljien härkävankkurien tahdissa. Yksin Quintus olisi kenties päässyt karkuun, mutta hän oli riskeerannut koko omaisuutensa tähän matkaan. Hän olisi yhtä kuin kuollut mikäli saapuisi Kosomiin ilman kauppatavaroitaan.
Hän ei voinut muuta kuin nousta vankkurien kyydistä ja vetää miekkansa esiin. Sitä ei ollut taottu hänelle, mutta yhtäkaikki miekka oli palvellut häntä mainiosti yli puoli vuosisataa. Seisoessaan miekka kädessään vankkureiden rinnalla Quintus myös oli tuskallisen tietoinen siitä, että hänen kätensä olivat kuluneina vuosina tottuneet enemmän sauvaan kuin miekkaan. Nuori mies hän ei ollut ollut enää vuosikymmeniin.
- Suojautukaa vankkurien taa! Odottakaa, että hän tulee nuolenkantaman sisään, Quintus karjui palkollisillensa.
Heitä oli vielä hänen lisäkseen yksitoista. Tehtävän olisi luullut olevan helppo, pelkkä suupala monia taisteluita kokeneille miehille.
Niin olisi voinut luulla. Kun hänen viereltään oli kaatunut kaksi kelpo miestä lisää, Quintuksen oli myönnettävä, että hän tunsi sydämessään jotakin minkä hän oli sulkenut sieltä jo vuosikausia sitten. Jotakin, joka sai kylmän hien kohoamaan hänen kasvoillensa. Jotakin, mikä sai hänen sydämensä hakkaamaan lujempaa kuin koskaan ennen. Se jokin oli silkkaa pelkoa.
Hän oli luullut, että olisi päässyt pelkojensa yli. Voittanut ne. Hän oli menneisyydessään tehnyt niin karmivia tekoja, että hänen oli ollut pakko kovettaa itsensä. Ei painajaisia, ei omatuntoa, ei pelkoa. Mutta ei, hän ei ollut nähtävästi voittanut pelkojansa.
Quintus puristi miekkaansa rystyset valkoisina. Käskyjä karsiessaan hän silmäili miehiään. Moni muukin pelkäsi. Ja tuo tuntematon saalistaja oli aivan pian nuolenkantaman päässä.
Viimeksi muokannut Valokaapeli päivämäärä 21.06.2011, 14:08, muokattu yhteensä 1 kerran
Valokaapeli
Suutari
Suutari
Avatar
 
Viestit: 2304
Liittynyt: 05.01.2011, 16:28
RS -hahmo: Devi Nosgoth
IRC-nick: Valokaapeli
Klaani: Generation Finland

Re: Tarina: Firallonin matka

ViestiKirjoittaja Valokaapeli » 20.06.2011, 18:51

Hups, pääsen syömään sanani. Nam. Aattelin turhii risui välttääkseni jaotella kappaleet tänne lyhyempinä, jaksaapahan nuorimmatkin lukea ne niin halutessaan.
Valokaapeli
Suutari
Suutari
Avatar
 
Viestit: 2304
Liittynyt: 05.01.2011, 16:28
RS -hahmo: Devi Nosgoth
IRC-nick: Valokaapeli
Klaani: Generation Finland

Re: Tarina: Firallonin matka

ViestiKirjoittaja Jimmyjou » 20.06.2011, 22:23

Et oo Tammelle lähettäny matskua? :D
Jimmyjou
Rotanpyytäjä
Rotanpyytäjä
 
Viestit: 27
Liittynyt: 03.05.2008, 22:33
Paikkakunta: Lahti
RS -hahmo: Snowblade90
IRC-nick: Jimmy``
Klaani: Northern Gods

Re: Tarina: Firallonin matka

ViestiKirjoittaja Valokaapeli » 21.06.2011, 14:09

Jimmyjou kirjoitti:Et oo Tammelle lähettäny matskua? :D

Ei sillä, etteikö syvällä sisimmäs kiinnostais, mut en koe viel vähään aikaan ajankohtaseks. :sad::

Huomasin vast nyt, et kappalejako kusee. Kuskoot.
Valokaapeli
Suutari
Suutari
Avatar
 
Viestit: 2304
Liittynyt: 05.01.2011, 16:28
RS -hahmo: Devi Nosgoth
IRC-nick: Valokaapeli
Klaani: Generation Finland


Paluu Tarina- ja Runoiluteltta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa