Sal'n seikkailut

Asukkaiden kertomia tarinoita ja runoja.
Alueen säännöt
viewtopic.php?f=18&t=60

Mielipiteesi tarinasta on... ?

Kirjoittajahan on kuin uudesti syntynyt Shakespeare!
9
47%
Ihan jees
3
16%
OK
1
5%
No aika kurja
1
5%
Aivokuollut apinakin kirjoittaisi parempaa tekstiä
5
26%
 
Ääniä yhteensä : 19

Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Kammo » 19.09.2010, 23:02

Jees, elikkäs tässä olisi jonkin sorttista tarinan tynkää. Jatkoa kirjoittelen sitten kun on aikaa. Muistakaa kommentoida ja äänestellä ahkerasti :wink::

------

I

Sal pysähtyi ja poimi maasta kolikon. Hän pyöritteli sitä sormiensa välissä, tarkasteli hetken siihen kaiverrettua Arravin kilven kuvaa ja pudotti sen sitten taskuunsa. Sal jatkoi löntystelyään pitkin eteläisen Varrokin katuja ja mietti, onnistuisiko raapimaan jostain kasaan tarvitsemansa kymmenen kultarahaa vielä tämän päivän aikana. Hän oli nyt onnistunut maksamaan Blue Moon Innin huoneensa vuokran jo parin viikon ajan, mutta jos jostain ei tippuisi lisätienestejä, putki katkeaisi ja Sal joutuisi taas kerran kadulle.

Sankarimme vatsaa alkoi kurnimaan ja hän muisti, ettei ollut syönyt mitään sitten eilisillan... tai noh, jos parin tuopin kumoamista voi edes syömiseksi kutsua. Sal vilkaisi taakseen ja tarkisti, ettei kukaan kaupungin vartijoista huomannut kun hän loikkasi matalan aidan ylitse erään pienen talon takapihalle. Sal kaivoi maasta mullan peitossa olevan kaalinkerän ja palasi sitten takaisin kadulle. Enimmät liat ateriaastan pois ravisteltuaan hän jatkoi matkaansa ja mussutti samalla "saalistaan" inhosta väristen - kuinka kukaan saattoi kasvattaa takapihallaan jotain niinkin pahanmakuista kuin kaalia?

Yllättäen Sal kuuli takaansa rapinaa ja tunsi, kuinka jokin lähestyi. Huomaamattomasti hän ujutti kättään kohti vyöllä roikkuvaa pronssista tikaria. Näillä kujilla hakattiin joku käytännössä päivittäin, mutta Salilla ei ollut aikomusta joutua tilastojen täytteeksi. Nopeasti hän käännähti ympäri ja näki edessään... vanhan, takkuisen lemmikkikissansa.
Sal oli löytänyt "Kapteeni Raadon" pikkupoikana hylätystä röttelöstä ja alkanut ruokkimaan sitä kähveltämillään sardiineilla ja ruuntähteillä. Vuosien varrella pieni kissanpentu oli vain rumentunut rumentumistaan - nyt se muistutti lähinnä isoa, lihavaa rottaa, jonka toinen silmä oli puhjennut aikoja sitten jossain tappellussa. Silti Sal tunsi outoa kiintymystä lemmikkiinsä, joka kylläkin vietti suurimman osan päivästä omilla saalistusretkillään.

Aurinko alkoi jo laskemaan ja Sal alkoi käymään hieman hermostuneeksi, mikä oli harvinaista. Yleensä Sal ei vähästä hätkähtänyt, mutta nyt näytti uhkaavasti siltä, että hän joutuisi viettämään yön ulkosalla. Toki hän oli vuosien saatossa tottunut nukkumaan Etelä-Varrockin pystyyn lahoavissa raunioissa, mutta nyt tilanne oli tavallista ikävämpi...
Kahakoinnit kaupungin vartijoiden ja laitapuolen kulkijoiden välillä olivat muuttuneet päivä päivältä yleisemmiksi jo useamman kuukauden ajan, kunnes tilanne oli viikko sitten räjähtänyt käsiin. Slummeissa asuvat köyhät maanviljelijät olivat aloittaneet taas yhden mielenosoituksen, jonka virkavalta oli sitten hajottanut kovakouraisesti. Vartijat olivat myös pidättäneet erään sivullisen zamorikilaisen, joka oli rettelöinnin aikana ollut matkalla jumalalleen osoitettuun kirkkoon kaupungin laidalle. Tämä oli saanut vähemmistöt raivon valtaan ja nyt kaupungin ilmapiiri oli äärimmäisen räjähdysherkkä.

Jostain keskustorin suunnalta alkoi kuulumaan etäistä huutoa ja Sal arveli, että olisi parasta siirtyä pois kadulta. Hän avasi oven eräästä pystyyn lahoavasta talosta, jonka tiesi asumattomaksi ja astui sisään hämärään huoneeseen Raato kintereillään. Yllättäen Sal kompastui johonkin pehmeään ja rojahti maahan - joku karjaisi:

-"Urrgghh... Saradomin vieköön, häivytkös siitä. Idiootti!"

Hämmästynyt Sal könysi ylös ja huomasi törmänneensä oviaukon edessä nukkuneeseen kerjäläiseen. Nopealla vilkaisulla Sal ei pystynyt tunnistamaan tätä yhdeksikään tutuistaan, joten hän päätti livahtaa nopeasti takaisin kadulle, yrittäen olla kuuntelematta peräänsä syydettyjä solvauksia.

Hieman punastellen Sal jatkoi matkaansa pitkin katua, mutta jähmettyi sitten. Kulman takaa kuului lähestyviä askelia ja rytmikkäitä huutoja. Pian esiin astuikin suuri - ainakin 20 tai 30 hengen - joukko mielenosoittajia. Joukossa oli kodittomia, köyhiä maanviljelijöitä, pikkurikollisia ja näkyipä seassa muuan zamorikilainenkin. Sal kääntyi nopeasti kannoillaan ja lähti hölkkäämään toiseen suuntaan - sitten hän äkisti pysähtyi ja kalpeni: Kadun toisesta päästä lähestyi arviolta kymmenen miehen suuruinen partio kaupungin vartijoita. Takaa kuuluvista huudoista päätellen myös kapinoitsijat olivat huomanneet ryhmän ja tilanne näytti uhkaavalta - ainakin Salista, joka oli jäämässä kahden joukkion välisen yhteenoton keskelle!

II

Sal mietti kuumeisesti. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta jäädä katutappelun osapuolien rusikoitavaksi, joten jotakin olisi keksittävä - ja äkkiä. Sal vilkaisi olkansa ylitse ja oli vain muutamasta sentistä kiinni, ettei hän olisi saanut nyrkin kokoista kivenmurikkaa naamaansa. Mielenosoittajat alkoivat paiskomaan vartijoita kaikella tavaralla mitä maasta löysivät ja pian ilma oli sakeanaan pulloja, kiviä ja lankunpätkiä. Sal kyyristyi turvaan.

Yllättäen joku tarrasi Salia niskasta ja vetäisi hänet pois kadulta. Sankarimme löysi itsensä makaamasta erään hökkelin lattialta ja tuijottamasta nuorehkoa kerjäläistä - sitä samaa, jonka päälle hän oli tallonut muutama minuutti aikaisemmin.

-"Olis varmaan pitäny jättää sut tuonne kadulle. Mut, Saradomin vieköön, en mää kehdannu jättää ketään kuolemaan... nii," tämä tokaisi. Sal'n pelastanut mies oli nuori, ei varmastikkaan paljoa yli 20-vuotias. Hänen pyöreät kasvonsa olivat mietteliäät ja tämä näytti punnitsevan, oliko muukalaisen pelastaminen kadulta ollut sittenkään kovin viisas teko.

Sal kömpi pystyyn ja esittäytyi nopeasti. Nuorukainen ilmoitti nimekseen Max Ernst. Kadulta kuului yllättäen raivoisa karjaisu ja sitten ääni, jonka aiheuttaja ei voinut olla mikään muu kuin panssariin kolahtava miekka. Tätä seurasi hirvittävää huutoa, kalsketta ja ryminää, kun vartijat aloittivat epätoivosen taistelun raivoisaa kansanjoukkoa vastaan.

-"Tuu," Max huudahti. -"ei kannata jäädä tänne. Kohta tulee ruumiita."
Sal ja Max kompuroivat hylätyn talon lävitse ja Sal polkaisi lahonneen takaoven irti saranoiltaan. He juoksivat kohti keskustaa, sillä uskoivat, että levottomuudet eivät olisi levinneet niin tehokkaasti rikkaiden asuttamille alueille. Kesken juoksun Sal muisti erään asian: -"Max, en olekkaan ehtinyt kiittää sinua. Minua ei huvittaisi olla nyt siellä kujalla väistelemässä miekan iskuja. Ja... pahoitteluni siitä että talloin päällesi," hän tokaisi virnistäen. Max huikkasi vastaukseksi jotain, josta Sal ei saanut selvää muuta kuin sanat "Saradomin vieköön".

Kun kaksikko saapui Varrockin keskusaukion laidalle, heitä odotti tyrmistyttävä näky. Kapina oli riistäytynyt käsistä ja joka puolella vartiokaarti kävi taistelua mellakoitsijoita vastaan. Maassa makasi siellä täällä verisiä haavoittuneita, jotka huusivat apua. Groteskein näky oli kuitenkin suihkulähteessä lojuva maanviljelijän ruumis, jonka selästä törrötti nuoli.

III

Sal ja Max katselivat kauhistuneina ympärillään riehuvaa sekasortoa. Näytti siltä, että kapinalliset olivat päässeet voitolle taistelussa ja kaupungin kaartilaiset yrittivät enää lähinnä estää mellakoitsijoiden etenemistä kuninkaanlinnaan. Puolustus näytti paikka paikoin jopa epätoivoiselta, sillä vaikka kapinoitsijoilla olikin vain alkeellista aseistusta, heillä oli puolellaan massiivinen miesylivoima.

Pienen ohikiitävän hetken ajan Sal'n päässä pyöri ajatus siitä, että hän jäisi auttamaan kaupungin puolustamisessa. Sitten hänen kehittynyt itsesuojeluvaistonsa kuitenkin otti vallan. Sitä paitsi, oliko kapina lopulta niin paha asia...? Tai noh, olihan se, Sal joutui hetken puntaroinnin jälkeen myöntämään itselleen. Kaksikko lähti juoksemaan kohti kaupungin läntistä porttia. Siellä täällä juoksenteli hätääntyneitä kansalaisia, kuka mihinkin suuntaan. Osalla ei tuntunut olevan minkäänlaista selviytymisvaistoa, vaan he käyttäytyivät kuin kanalauma ketun nähdessään.

Varrokin länsipankki oli yksi koko kaupungin tunnetuimmista rakennuksista. Yleensä pankki kuhisi väkeä, mutta nyt se oli aivan tyhjillään. Sivusilmällä Sal huomasi, että rakennuksen kellarista nousi mustaa paksua savua. Lopulta Sal ja Max saapuivat hengästyneinä kaupungin portille. Vastassa odotti puolisen tusinaa pelokasta siviiliä, jotka yrittivät päästä ulos sekasorron vallassa olevasta kotikaupungistaan. Tien tukkivat kuitenkin kaksi vartijaa. Toinen avasi suunsa:

-"Kukaan ei pääse ulos kaupungista. Olemme saaneet käskyn vahtia tätä porttia. Olkaa hyödyksi ja puolustakaa kaupunkianne, senkin raukat!"

Vartijat tönäisivät raa'asti kauemmaksi vanhan miehen, joka yritti päästä heidän ohitseen. Nuori nainen huusi hysteerisesti vartijoille ja joku pieni poika itki vuolaasti hukanneensa äitinsä. Vartijat tyrkkivät väkijoukkoa yhä kauemmaksi portista. Yllättäen Max huudahti: -"Varokaa! Tuolla ylhäällä!"

Toinen vartijoista naurahti tylysti ja tokaisi, että ei kai tämä todella pitänyt heitä noin hölmöinä. Max ei ehtinyt aloittaa vastaväitettään, kun toinen vartijoista vilkaisi ylös. Muurinharjalta ammuttiin mithril-nuoli, joka lävisti vartijan silmän. Toinen kaartilainen hätkähti ja yritti lähteä juoksemaan pakoon, mutta korkeuksista ammuttu fire strike osui häntä selkään. Sotilas lennähti vatsalleen ja syttyi tuleen tuskasta huutaen.

-"Tulkaa! Pian!", Sal huudahti. Väkijoukkoa ei tarvinnut kahdesti käskeä: he juoksivat ulos portista hiekkatietä pitkin niin nopeasti kuin pääsivät...

IV

Sal vilkaisi juostessaan olkapäänsä yli. Kapinalliset olivat jo ottaneet kaupunginmuurit haltuunsa ja taistelu näytti kääntyvän yhä selkeämmin heidän puolelleen. Siellä täällä juoksenteli kaupunkilaisia, jotka yrittivät etsiä läheisiään tai sitten vain yksinkertaiseti paeta niin kauas kuin pääsivät.

Yhtäkkiä Sal pysähtyi. Hän tajusi, että oli kadottanut niin Maxin kuin Kapteeni Raadonkin. Hän yritti katsella ympärilleen, mutta ei nähnyt kumpaakaan. Tilanne oli sen verran kaoottinen, että jopa yksinään erinomaisesti viihtyvä Sal toivoi olevansa tutussa seurassa. Hetken tähyiltyään hän huomasi hieman kauempana nuotion, jonka ympärillä istuskeli kolme hahmoa. Ehkä yksi heistä olisi Max. Sal lähti kävelemään kohti kolmikkoa, mutta pettyi huomatessaan, ettei ollut tavannut heistä ketään aikaisemmin. Porukka näytti jonkinlaiselta kulkurikööriltä.

-"Hoi!", yksi heistä huikkasi. -"Liityhän seuraan."
Sal epäröi hiukan, mutta istahti sitten muiden seuraan.
-"Olen Joan Miró. Tässä on Hämähäkki-Murphy ja Pikku-Joe, olemme kulkureita. Mitä tuolla kaupungissa oikein tapahtuu?"
Sal selosti kapinoinnista ja kertoi, kuinka oli onnistunut pakenemaan, mutta hukanneensa kaverinsa ja lemmikkinsä.
Hämähäkki-Murphyksi esitelty mies hieroi partaansa ja tokaisi: -"Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä."
Muut nyökkäilivät.

Pikku-Joe vilkaisi nuotiolla lämpiävään astiaan totesi ruoan olevan valmista. Kolmikko pyysi Salia liittymään seuraan, sillä muonaa oli kuulemma yllin kyllin. -"Noh, eihän tämä toki kovin kummoista ole, mutta ruokaa kumminkin. Tarjolla on rottakakkua, rottasorbettia ja rottavanukasta."

Sal alkoi epäröimään, olisiko hänen ehkä sittenkin vain viisainta lähteä pois. Hänellä alkoi kuitenkin olemaan jo nälkä, joten rottakakku saisi kelvata - ei nyt ollut aikaa nirsoilulle. Irvistelyään peitellen hän sai nieltyä palasen kakkua ja totesi sitten olevansa kylläinen. Sal yritti nousta ylös, mutta jostain syystä hänen jalkansa tuntuivat raskailta. Pystyyn päästyään häntä alkoi huimaamaan ja yllättäen hän kellahti maahan. Ennen pyörtymistään hän ehti nähdä Hämähäkki-Murphyn virnuilevan tyytyväisenä...
Viimeksi muokannut Kammo päivämäärä 13.01.2012, 22:29, muokattu yhteensä 4 kertaa
Kammo
Eläkejäsen
Eläkejäsen
Avatar
 
Viestit: 940
Liittynyt: 04.09.2010, 15:50
RS -hahmo: Kammo22
IRC-nick: Kammo22

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Muzuzu » 20.09.2010, 19:36

Mutta kuka murhasi kreivi Schaumanin? :shock:: Muita teoksiasi lukeneena on tiettyjä ennakko-odotuksia, jään mielenkiinnolla vartomaan lisää.
Muzuzu
Köydenpunoja
Köydenpunoja
Avatar
 
Viestit: 445
Liittynyt: 29.04.2008, 19:01

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Kammo » 20.09.2010, 21:13

Muzuzu kirjoitti:Mutta kuka murhasi kreivi Schaumanin? :shock:: Muita teoksiasi lukeneena on tiettyjä ennakko-odotuksia, jään mielenkiinnolla vartomaan lisää.

Ou mai gaad... Yaff on siis myös polissa :shock:
Toivottavasti nuo ennakko-odotukset ei ole ainakaan kovin negatiivisia, vaikka osa noista "teoksista" on mitä on 8-)
Kammo
Eläkejäsen
Eläkejäsen
Avatar
 
Viestit: 940
Liittynyt: 04.09.2010, 15:50
RS -hahmo: Kammo22
IRC-nick: Kammo22

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Kammo » 20.10.2010, 00:15

Höm höm... tarina on saanut jatkoa yhden luvun verran. Vaikka tokkopa se ketään kiinnostaa :neutral::
Kammo
Eläkejäsen
Eläkejäsen
Avatar
 
Viestit: 940
Liittynyt: 04.09.2010, 15:50
RS -hahmo: Kammo22
IRC-nick: Kammo22

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Hyvitys » 20.10.2010, 00:47

Mm... Vaikka harvemmin luen näitä "nettitarinoita", niin päätimpä silti nyt lukaista tämän läpi. Luettuani päädyin siihen tulokseen, että tämä oli jopa ihan mielenkiintoinen tarina. Juoni oli hyvä ja teksti selkeää sekä helposti ymmärrettävää. Saradomin vieköön, mieluusti kyllä haluaisin tietää mitä tapahtui kaupungista paen jälkeen.
Hyvitys
Riistanvartija
Riistanvartija
Avatar
 
Viestit: 896
Liittynyt: 02.05.2008, 10:22
Paikkakunta: Oulu
RS -hahmo: Kaleman6
IRC-nick: Hyvitys

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Tukkimies » 25.10.2010, 18:01

Kukakohan/ketkä oli seillä muurin harjalla? Mainiohan tämä on. Mielenkiinnolla oottamaan lissöö.
Tukkimies
Aseenkantaja
Aseenkantaja
Avatar
 
Viestit: 481
Liittynyt: 26.05.2008, 17:00
Paikkakunta: Anjalankoski

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Kammo » 20.11.2010, 18:18

Kröh... nyt siellä on taas vähän lisää huttua. Pieneen pätkään on ängetty inside-juttuja niin Monty Pythonin, Aku Ankan, Elviksen kuin surrealistisen taiteenkin(!) ystäville :roll:
Kammo
Eläkejäsen
Eläkejäsen
Avatar
 
Viestit: 940
Liittynyt: 04.09.2010, 15:50
RS -hahmo: Kammo22
IRC-nick: Kammo22

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Hyvitys » 22.11.2010, 14:08

Mihin nämä Salin kissa ja vasta tavattu ystävä katosivat? Mitä näillä salamykäisillä kulkureilla oli oikein mielessä? Ihan hyvin jäi taas noita kysymyksiä ja juttu avoimeksi. Muutenkin nuo kulkureiden nimet oli kyllä hienosti keksitty. :smile:: Ratkaisua odotellessa ->
Hyvitys
Riistanvartija
Riistanvartija
Avatar
 
Viestit: 896
Liittynyt: 02.05.2008, 10:22
Paikkakunta: Oulu
RS -hahmo: Kaleman6
IRC-nick: Hyvitys

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Kintoun1 » 30.12.2011, 12:49

Pakko sanoa, että tämä tarina on kyllä täälä tarinoiden aatelia :) Kiinostaa kyllä lukea eteenpäin, jatkoa odotellessa -->
Kintoun1
Eläkejäsen
Eläkejäsen
Avatar
 
Viestit: 475
Liittynyt: 03.07.2008, 18:50
Paikkakunta: Jyväskylä
RS -hahmo: Kintoun1
IRC-nick: Kintoun1

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Ishiku » 30.12.2011, 13:31

Jatkoa odotellessa.. :smoker::
Ishiku
Eläkejäsen
Eläkejäsen
 
Viestit: 686
Liittynyt: 14.01.2011, 18:01
Paikkakunta: Mäntsälä

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Kammo » 31.12.2011, 14:57

Mitäs hittoa, oonko mä joskus tälläistäkin kirjoittanut... :smoker::
Päässyt näköjään koko tarina unohtumaan ja enää ei ole aavistustakaan, että mitä tuohon olen joskus suunnitellut jatkoksi. Pitää varmaan improvisoida jatkoa... sitten joskus ensi vuonna ;)
Kammo
Eläkejäsen
Eläkejäsen
Avatar
 
Viestit: 940
Liittynyt: 04.09.2010, 15:50
RS -hahmo: Kammo22
IRC-nick: Kammo22

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Chalize » 17.01.2012, 15:00

hyvä tarina :yes:: mitenhän Sal'n käy? :shock:
Chalize
Uurtaja T1
Uurtaja T1
Avatar
 
Viestit: 298
Liittynyt: 20.03.2011, 14:59
RS -hahmo: Chalize

Re: Sal'n seikkailut

ViestiKirjoittaja Kammo » 12.03.2012, 19:44

Lukaisin tuon nyt ajatuksella läpi ja voin paljastaa, että jatkoa ei ole tulossa. Joo, tarinoiden jättäminen kesken on perseestä ja itse pyrin sitä aina kuin mahdollista välttämään, mutta tässä tapauksessa on varmaan vaan parempi etten lähde räpeltämään jatkoa. Nyt on kuitenkin kyseessä syksyllä 2010 aloitettu kertomus jonka suunnitellusta jatkosta en muista enää mitään ja lisäksi sen tyylikin on IMO aika kömpelöä. RS-aihekaan ei erityisemmin innosta. Mitään nopeaa lopetustakaan tuohon ei saa tehtyä (ellei lähdetä sille "hän heräsi omasta sängystään, kaikki olikin vain unta höhöhöö" -linjalle) joten jääköön tuollaiseksi :neutral::

Lohdutukseksi spoileireissa tarinassa esiintyneet viittaukset ties mihinkä eri aiheisiin:

Ensinnäkin päähenkilöiden nimet on lainattu taiteilijoilta (ei kuitenkaan samoilta kuin turtlesit)
Max Ernst:
Spoiler:
Kuva


Joan Miro:
Spoiler:
Kuva


Ja tietenkin Sal(vador Dali):
Spoiler:
Kuva


Hämähäkki-Murphy (Spider Murphy) ja Little Joe mainitaan kappaleessa Jailhouse Rock:
Spoiler:


Murphyn lausahdus "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä" on suora sitaatti Carl Barksin Aku Ankka -tarinasta Puhuva koira:
Spoiler:
Kuva


Rottakakku ja muut rottaruoat mainitaan Monty Pythonin Lentävän sirkuksen 3. kauden 3. jaksossa:

Spoiler:
Kammo
Eläkejäsen
Eläkejäsen
Avatar
 
Viestit: 940
Liittynyt: 04.09.2010, 15:50
RS -hahmo: Kammo22
IRC-nick: Kammo22


Paluu Tarina- ja Runoiluteltta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa