Tarina: Charley & Charlotte

Asukkaiden kertomia tarinoita ja runoja.
Alueen säännöt
viewtopic.php?f=18&t=60

GUI HAICEE

Hyvä
0
Ei ääniä
Keskiverto
1
100%
Huono
0
Ei ääniä
 
Ääniä yhteensä : 1

Tarina: Charley & Charlotte

ViestiKirjoittaja Ferozer » 21.03.2010, 22:05

Enää en jaksa keskittyä tähän tarinaan, tuntuu etten millään keksi jatkoa, joten tylsä loppu.




ENSIMMÄINEN LUKU - Charleyn muistelmat
Havahduin hereille kun löin kyynerpääni kosteaan ja kylmään kiviseinään, salamaakin nopeammin pakenin tuota kylmyyden tuojaa, ryömien hieman kauemmas seinästä.

Silmäni alkoivat tottua pimeään, juuri heränneenä näin melkein kaiken, tai oikeastaan ei ollut edes vaikeaa nähdä eteensä, kun valkoinen lumi heijasti kuunvaloa ikkunasta sisään.
Katsoin kaltereiden takaa uutta näkymää, kaikki näytti niin erilaiselta nyt, kun kaikki on peittynyt lumeen.
Lumi kimalteli kauniisti, ja vähän väliä muutama hiutale putosi korkealta jostakin tuntemattomasta.
Minä, Charley, mustahiuksinen, kalpea ja jylhäkasvoinen, omasta mielestäni siis, istuin vankilassa.
Istuin vankilassa siksi, koska riistin mieheltä hengen. Tai siis, niin he sanoivat, he jotka haluavat yhteiskunnan hyväntekijät ja valheen paljastajat telkien taa, piiloon johonkin mistä heitä ei kuulla.

Kuinka kauan olen ollut täällä? Seinässä on jo monia kymmeniä, ellei satoja viivoja.
Alan ehkä jo tottua tähän, tämä on oikeastaan aika mukavaa kun saa olla rauhassa ja- *KLONK*
''Charley!'' Joku kuiskasi
-''Ääh ööh, mi-mitä?'' Vastasin, kun kutsuttiin.
''Järjestän sinut ulos sieltä, odotahan hetki''
-''Öh, o-okei..''
Ei kestänyt kauaa, kun polttava, hehkuva liekki sulatti kaltereet ikkunoista.
''Tulehan!'' Sanoi tuntematon, ehkä nainen. Ja ojensi kätensä.
Hän kiskaisi minut vankilastani, siitä kolkosta ja pimeästä paikasta johon minut oli lukittu.
-''O-odota... Tuntuu että... Minun jalkani, ne.. ne eivät k-kanna.. taidan..''


TOINEN LUKU - Charleyn muistelmat II


*TÖMPS*
-''Aaau!''
''Mitä nyt?''
-''Äh, ei mitään''
''Aivan''
Istuin peitto ympärilläni puisella lattialla ja katselin ympärilleni.
-''Näin tosi outoa unta, olin vankilassa ja sitten yhtäkkiä joku tuli ja päästi minut pois!''
''No huhhuh, tosi villi uni''
-''No eikö olekkin, sitten me kävelimme ja pyörryin, tai siis en pyörtynyt kun heräsin!''
''Mäpäs näinkin niin villiä unta itse että tekis mieli mennä takaisin nukkumaan! Hehhheh''
-''Ööh, okei, sua ei taida kiinnostaa mun jutut?''
''Ei oikeastaan''

Charlotte kääntyi ja vinkkasi silmää, Nuo mustat hiukset sopivat hänelle paremmin kuin hyvin.
Hän näytti niin kauniilta, hänen hymynsä sulattaa sydämeni joka kerta. Nuo pehmeät posket, punaiset huulet ja täydellinen leuka, silmät olivat suuret ja säkenöivät, hän oli elämäni rakkaus, voisin hänen puolestaan tehdä mitä vain..

''Mitäps mietit?'' Hän kysyi vienolla äänellä
-''Mietin vaan kuinka kaunis olet''
''Nooh, höpsö, äläs nyt sellasia mieti''
-''Sanoin vain totuuden!''
''Heheh, arvaahan mitä mä nyt haluisin?'' Hän vinkkasi taas silmää.
-''Kerrohan'' Nousin seisomaan puiselta lattialta, peitto edelleen viittanani.
''Nooh, tulis ainakin lämmin mulle..''
Nielaisin.
-''Ja?''
''Ja hyvän mielen saisin...''
Viettelevä nainen.
''Haluaisin vain..''
Taas tuo hymy
-''Mitä sä haluisit?'' Hiipparoin hänen luokseen ja tartuin häntä vyötäröltä kiinni.
''Haluisin että sä..''
Hän veti minut kiinni itseensä, hän oli hieman minua lyhyempi, hän katsoi syvälle silmiini ja odotin hänen sanojaan..
-''Niin..?''
Hän pisti naamalleen kaikkein seksikkäimmän ilmeensä ja sanoi..
''Haluisin että sä hakisit vähän puita että saadaan tupa lämpimäks''
*Räks*

Olen Charleyn turhautumisen tunne.

Aamupakkanen, aina yhtä pistävä. Vedin puuliiterin oven auki ja hiivin sisään.
Hain silmilläni parhaan mahdollisen paikan josta ottaa puut ilman että siinä kestäisi yhtään sen enempää
Löydettyäni sopivan lyhyitä klapeja, lyön muutaman niistä koriin ja ovet paukkuen luikin takaisin hangen läpi sisään.
-''Tiedätkö sä yhtään kuinka kylmä tuolla ulkona on!'' Ärisin ovensuulla.
''Tiedän mä! Siks pistin sut hakemaan niitä puita'' Ja Charlotten suloinen kikatus kantautui olohuoneesta.
''Ääh'' Jätin puukorin siihen paikkaan ja läksin keittiöön.
Ei tietenkään ole ruokaa, eihän töitä raatavalla miehellä olekaan nälkä, näin aamusta.

Charlotte kiikkui keittiöön, löysät housut ja tiukka toppi päällään, sievästi pää kallellaan hän katseli minua ja pureskeli etusormensa päätä.
''Anteeks et vähän kiusasin.'' Hän sopersi
-''Kiusaa vielä lisää nii näytän sulle!'' Yritin olla kiukkuinen.
''Nii-in, mitä sä näytät'' Sanoessaan hän irvisti ja näytti kieltään
Kävelin hänen viereensä keittiön ovenkarmiin, nojasimme kumpikin karmeihin ja katselimme toisiamme.
-''Enkai mitään''
''Tiesin! et sä uskalla?''
-''Enkai uskalla''
''Oot ihan tossu''
Pöhähdin ja kävelin takaisin keittiöön, tuijottelin ikkunasta ulos ja vaivuin ajatuksiini..

KOLMAS LUKU - Pako

Jokin käveli pitkin hyytävän kylmää ja jäistä käytävää, kukaan ei varmasti tiedä, mutta tuntuu että missä se 'jokin' kulkeekin, hän tuo mukanaan tämän kylmyyden. Raskas, metallinen haarniska kolahteli sillointällöin milloin mistäkin kohtaa, lumi narskui jalkojen alla.
'jokin' tai siis, Hän veti pitkän miekan tupesta, joka roikkui kehnosti hänen vyötäröllään. Katsoen jäätynyttä, lumen peittämää kylmää maata, hän polvistui ja nojasi miekkaansa, lausui muutaman ikivanhan riimun, jotka muut ovat jo unohtaneet.
Samassa jää murtui ja sieltä nousi kuolleiden armeija, josta kuulee vain höperöiden ukkojen suusta.


Ovi räjähti auki, Charley säpsähtää hereille saatuaan miltei sydänkohtauksen, kylmä ilma ja lumi syöksyi tuvan eteiseen.
-''Ei voi olla totta!'' Hän huudahti noustessaan sängystä ja meni taistelemaan raskaan oven kanssa, jota tuuli vieläkin työnsi takaisin tuvan puolelle.

Charlotte nukkui yhä, Charleyn teki mieli huutaa että tulisi auttamaan, mutta ei hän viitsinyt.
Ovi loksahti takaisin kiinni, lunta oli jo ehtinyt sataa muutama sentti tuvan eteisen lattialle, ja Charley vain polki sen siihen paikkaan.
-''Märät jalat ja muutenkin jäässä'' hän mumisi, ja käveli sitten takan viereen, avasi luukun ja heitti muutaman puunkalikan takkaan, hetken päästä takassa leimusi jo iloinen liekki joka lämmitti tupaa, sekä Charleyn aivokoppaa.
Sillä hän on monesti jäänyt ajattelemaan kuinka hän oikein pääsi vankilasta..

''Herää nyt! Herää jo!'' Joku huusi kurkku suorana ja läiski hänen kasvojaan, Charley nousi istumaan lumessa ja samassa hänet vedettiin pystyyn.
''Ei ole aikaa pyörtyä, he oikeasti haluavat sinut hengiltä'' Hänen pelastajansa huusi uudestaan.
-''A-aivan, joo okei'' Charley nyökkäsi ja viittoi pelastajansa juoksemaan.
Ja he juoksivat. Tiedä kuinka pitkään, Charleyn jalat olivat jo jäätyneet ja pudonneet pois, hänen mielestään.
Kaukana heidän selkänsä takaa vankilasta kuului omituisen matalaa huutoa, ja torvet. Ne torvet jotka ilmoittivat että kaikki lähellä olevat kuolevat, heti.

Charley tunsi kuinka ilma ensin lämpeni, puut huojuivat ja paine veti heitä takaisin vankilaa kohti, silti he juoksivat, tuntui kuin olisi juossut pystysuoraa seinää ylöspäin.
Yhtäkkiä kaikki lakkasi, äänet, torvet, huohotukset, kaikki.
Täydellinen hiljaisuus, Charley näki kuinka hänen vierellään juokseva henkilö liikkui, niin hitaasti.
Kaikki oli hetken niin täydellistä, mutta se ei kestäisi kauaa, Charley tiesi sen. Ennenkuin he ehtivät ottaa edes yhtä askelta, jäinen tuuli heitti heitä monta metriä eteenpäin, jäänpalat iskivät ja viilsivät heidän selkäänsä, lumi raapaisi kasvoja, puiden latvat jäätyivät ja samassa Charlotte ilmaantui paikalle.

Charlotte heilautti näppärästi käsiään ja heidän ympärilleen syttyi tulinen kupu, kuin lasi jolla heidät eristettiin muusta maailmasta, silti hyytävän kylmä aalto, tai räjähdys, tuntui tulisen kilven takaa, pystyi vain kuvittelemaan kuinka kylmää on, kun puiden pinnat kirjaimellisesti jäätyivät, ilma näytti niin raskaalta, aivan kuin ohut harso olisi laskeutunut maahan taivaalta, mutta he tiesivät että se oli vain ilmavirta, joka osuessaan jäädyttäisi minkä tahansa.

Kilpi ei enää kestäisi kauaa, Charloten voimat hiipuivat hetki hetkeltä, He olivat jo olleet siinä liian kauan.
Jos kilpi nyt sammuisi, he kaikki jäätyisivät hengiltä. Charley kuitenkin keksi mitä hän tekisi jos Charlotte vain pyytäisi.
-''Charlotte, jaksatko vielä?'' Hän kysyi tyynenä.
''He-h..He-hetken ainakin..'' Vaisu kuiskaus tuli vastaukseksi.
Charley kääntyi ja nosti kätensä Charlotten rinnalle, sulki silmänsä ja keskittyi.
''E-ei sinun tarvi'' Charlotte kuiskasi.
Charley ei kuitenkaan enään kuullut, hän oli jo antamassa Charlottelle hänen voimiaan, koska ei itse osannut niitä muuten hallita.

Hän tavallaan nukkui, mutta etsi unessaan jotakin. Pistettä jota koskettaa ja sitten rentoutua.
Valo ilmestyi hänen silmiensä eteen, 'unessa' hän puristi sen nyrkkiinsä, se oli kuin leijuva pallo joka hohkasi valoa.
Charley piti sitä nyrkissään hetken, ja päästi sen putoamaan.
Sitten valo sokaisi hänet, ja sen jälkeen hän ei muistanut enään mitään.

NELJÄS LUKU - Harhakuvaa

Hänen jäälinnastaan oli karannut olento jonka voima on mittaamaton, Mietti ikivanha kuningas, joka hallitsi vain kuolleita, kylmyyttä ja kuolemaa. Se olento joka käyttää voimiaan vain varasteluun..
Jykevät teräs ovet aukesivat ja sisään maleksi kuolemantuoja, halli kaikui kun sen jokainen askel kolahti jäiseen lattiaan.
Se polvistui kuninkaan eteen ja sanoi.
''Ah'irrim Gam'zul Kohara Yng'jarr..''
Kuningas nyökkäsi.

Charlotte nousi unenpöpperöisenä sängystä, mustat, puolipitkät hiukset pörröisenä hän rapsutti kaulaansa.
Hän kuikuili hetken Charleyta, mutta ei nähnyt häntä. Kai hän jostain pölähtää paikalle, hän mietti.
Istuen sängyn reunalla ja nojaten käsiinsä, Charlotte kuuli ääniä eteisestä ja hetkessä hän vaihtoi asentoaan, sillä hän tiesi että
halusi söpöillä ja hempeillä juuri nyt. Hän makasi sängyllä kyljellään, aukauisi yöpuseronsa ylimmät napit ja veti alushousujaan vain hieman alemmas. Raotti sitten silmiään ja odotti.
-''Hei Chakke! Ulkona on alkaa olla jo lämmin'' Charley huudahti eteisestä, samalla kun kengät kolistelivat seiniä.
''Mm, sehän on mukavaa''

Charley puikkelehti ties minkäkin romun yli makuuhuoneeseen, hengähti hetken ja avasi oven.
-''Olisi hienoa taas päästä Karamjalle, vaikka kalastamaan tai'' Hän lopetti lauseen kesken.
Charley pudotti villapaitansa kädestään lattialle ja katseli tuota näkyä, Charlotte sulki silmänsä hetkeksi ja sanoi hiljaa:
''Nukutaanko vielä hetki?''
Charley lipui huoneen yli sänkyyn ja tarttui Charlottea vyötäröstä, vetäen tätä lähemmäs itseään.
-''Vai niin..'' Charley kuiskasi ja Charlotte suuteli häntä hellästi.
''Niin..''

Charley säpsähti hereille, hänen sydämensä hakkasi ja hän pyyhki kylmähien otsaltaan.
-''Onko jo aamu?'' Hän kysyi itseltään.
Charlotte nukkui sikeästi hänen vieressään, pihisi hiljaa ja tärisi.
Hiljaa ja hitaasti, Charley nousi sängystä ja tepasteli keittiöön, hänen oli jano.
Hän yritti kaataa maljasta vettä lasiin, mutta vesi oli jäätynyt.
-''Miten..?'' Hän oli aivan ymmällään kun katsoi maljaan jäätynyttä vettä.
Hänellä itsellään ei ollut kylmä, kaikkea muuta, tuntui kuin hän palaisi.
Charley hengitti raskaasti ja kuuli takaansa hytinää.
''Miksi täällä on näin helkutin kylmä?!'' Charlotte tiuski.
-''Kylmä? Ei mulla ole kylmä.'' Charley oli entistä enemmän hämillään.
Charlotte loi häneen murhaavan katseen ja huikkasi että ottaa Charleynkin peiton.
Ja koko loppuyön, joku käveli ympyrää keittiössä.

KARMIVAN TYLSÄ LOPPU.
Viimeksi muokannut Ferozer päivämäärä 07.05.2010, 17:50, muokattu yhteensä 4 kertaa
Ferozer
Sikopaimen
Sikopaimen
Avatar
 
Viestit: 52
Liittynyt: 21.12.2009, 04:49

Re: Tarina: Charley & Charlotte

ViestiKirjoittaja Jermuhko » 21.03.2010, 22:15

Mielestäni kuljetata tarinaa liikaa vuoropuhelujen varassa, ja mielenkiintoisuutta lisää toisivat esim. matka vankilasta, ja muut tilanteet. Älä skippaa hyviä kuvailu/toimintakohtausmahdollisuuksia, vaan käytä ne hyödyksesi.

Kuvailusi on mielenkiintoista, ja kuvailet asiat suhteellisen tarkasti, tosin hieman jäykästi(vain joissakin kohdin). Hyvää kuvailua ei ole koskaan liikaa, joten toivon ettet kyllästy kuvailuun, vaan jaksat tehdä työtä myös kuvailun eteen.

Juoni ja tarina voisivat mielestäni edetä muullakin tavalla, kuin yllättävällä uuteen paikkaan saapumisella, tai vuoropuhelulla. Siinä on sinulla pientä moitittavaa, ei oikeastaan muuta.

-Winnesota-
Jermuhko
Renki
Renki
Avatar
 
Viestit: 182
Liittynyt: 07.07.2008, 17:24
RS -hahmo: Joe 6266
Klaani: Runepoli Karnevalistit

Re: Tarina: Charley & Charlotte

ViestiKirjoittaja Schredas » 19.05.2010, 14:44

Ferozer kirjoitti:KARMIVAN TYLSÄ LOPPU.


Miksi kritisoit omaa tekstiäsi tuolla tavalla? :neutral::
Schredas
Lahjoittaja
Lahjoittaja
Avatar
 
Viestit: 208
Liittynyt: 15.10.2009, 17:36
Paikkakunta: Espoo

Re: Tarina: Charley & Charlotte

ViestiKirjoittaja Ferozer » 05.03.2014, 18:14

Schredas kirjoitti:
Ferozer kirjoitti:KARMIVAN TYLSÄ LOPPU.


Miksi kritisoit omaa tekstiäsi tuolla tavalla? :neutral::


Oon tyhmä :|
Atoms and particles behave in probabilistic ways, but our mind is made of atoms and particles..
How can free will exist?
Ferozer
Sikopaimen
Sikopaimen
Avatar
 
Viestit: 52
Liittynyt: 21.12.2009, 04:49


Paluu Tarina- ja Runoiluteltta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa