Joulu on juhla ihmeellinen,
jokainen siivoaa kiirehtien.
Tavarat paikoilleen nyt eikä kohta,
ruokakin odottaa, saan sentään lohta!
Tonttuja vilisee silmissä,
tunnelma katossa, pilvissä.
Huomiseen asti on meil' vielä aikaa,
pukki kun saapuu niin jo laulu raikaa.
Pölyä pukkaa,
löydy ei sukkaa,
Veljen roinat on huoneessa mun,
siitä mä huudan, suorastaan raivostun!
Nukkumaan, odottaan aattoa,
pukin lahjasaattoa.
Oonkohan ollut mä tarpeeksi kiltti,
luvassa muuten lie nukkainen viltti?
Aamulla herään
itseäin kerään.
Kaikilla päällä on hirmuinen stressi,
syytökset lentää, Jaanakin vaan ihme pässi.
Saunassa käydään,
puuroa syödään,
vaan mikään ei toimi
"paitas on lattialla, tänne nyt ja se poimi!"
Turussa lausutaan joulurauha,
ilmakin on mukavan lauha.
Meidän versio on jouluräyhä,
Jani kaato kuusen, miten mahto sen käydä?
Tää tästä puuttu:
tarvitaan luuttu.
Neulaset levis huoneeseen,
isä manaa koko pyhän suoraan kadotukseen.
Suku saapuu joulua juhlistamaan,
glögiä meille vain nauttimaan.
Vaarin kanssa on hymyiltävä
tai lahjoja katoaa pukin säkistä.
Lopulta saapuu se ootettu hetki,
meidän luokse vie pukin retki.
Lahjoja tulloo runsahasti,
ukolla mukana on kyllä melkonen lasti!
Lahjat on avattu,
suvun kanssa tavattu,
kotiin ne lähtee,
seuraavat kuulemma joulun tähtee...
Seuraava päivä,
jatkuu taas räyhä:
"Etkö sää muutakun pelata osaa?"
"No enkö mä muka saa lahjoja koklaa?!"
Näin edespäin käy pyhäpäivät meidän
toivottavasti sujuu paremmin teidän.
Ei perustu mihinkään omaan jouluun, mutta kevyttä stressiä tää joulu kuitenkin aiheuttaa, eikö?