Runo: Käärme + omistusruno

[Kakkutukka]

Jees, tuli mökkireissulta käärmeestä aihe mieleen, kun käärme puraisi meidän siskon koiraa ja se on nytten varmaan tekemässä kuolemaa/pahassa jamassa.

Musta, sahalaitainen käärme,
sietää varoa, se puraisee, myrkyttää.
Jalkani verillä astun takaisin veneeseen,
käärme tappavalla myrkyllä hampailla puree.

Askelkin lähemmäs, nosta kivi,
sieltä käärme syöksyy ja sähähätää.
Ruumiita käärmeistä tulee, niitä sääliä voi,
voi kuka vain olla seuraava.

Käärmeen väri mustanpuhuva,
vaaraa kertova paljon.
Herää, varautuu ja hyökkää,
hykkäys käärmeen on.


Jos tämä nyt niin hyvä runo onkaan, niin kertokaas. En itse tiedä, kunhan nyt tollaisen "ei-niin-rimmaavan" runon tein...
Plussaosana vielä runo tuosta koirasta joka sai sen pureman.

Koira siskoni oli kallioilla,
käärmeiden pesä on tuolla.
Räksyttää, haukkuu, käärme huomaa koiran,
ei voi koira mitään ja puraisee käärme kaulasta.

Ei koira jaksa liikkua,
käärmeen vika tämä on.
Kunnes koira kerran haukahti,
silloin tiesimme, että koira hengissä on.

Pikaisia paranemisia Alma koiralle tämän runon johdosta ^^